lauantaina, lokakuuta 21, 2006

Teemakirjoituksia: Kuolemansynnit


Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus ja irstaus. Pyysimme kirjoittajia valitsemaan yhden kuolemansynnin ja pohtimaan tätä inhimillistä pahetta tai heikkoutta subjektiivisesti.


Oppi seitsemästä synnistä alkoi muotoutua aikoinaan Egyptissä, sieltä se siirtyi katolisen kirkon piiriin. Mutta synneistä sinänsä puhutaan myös sekulaarissa kielessä - mainoskieli on tästä yksi esimerkki. Joku, tavallisimmin kielletty asia, on "syntisen hyvä". Syntisyys esitetään positiivisessa valossa. Ilkka Pyysiäisen mukaan sana synti ilmaantui suomenkieliseen kirjallisuuteen 1500-luvulla (Mikael Agricola). Sana on saksalaista perua ja johdettu sananasta sünde. Synti oli alkujaan sitä, että yksilö teki jotain yhteisön normien vastaista. Myöhemmin kristinuskossa synnistä tuli myös yksilön ominaisuus (oppi perisynnistä). Kristinuskon mukaan ihminen on paitsi lähtökohdiltaan syntinen, hän myös vapaaehtoisesti rikkoo Jumalaa vastaan.


Jaakko Heinimäki kirjoittaa teoksessaan Seitsemän syntiä: (1999): "Synti on uskonnollisen kielen ilmaus todellisuudesta, jossa ihminen elää erossa siitä mikä on viime kädessä totta; vieraana omassa elämässään niin ettei edes suostu näkemään sitä mikä on totta."---Tervetuloa lukemaan ja kommentoiman. Lähteet: Heinimäki, Jaakko: Seitsemän syntiä, Like 1999. Pyysiäinen Ilkka: Synti - ajatuksin, sanoin ja töin, WSOY 2005.

Ei kommentteja: