Petri Tammisen Enon opetukset (Otava 2006) kertoo suomalaisesta nuorukaisesta ja miehestä nimeltä Jussi, joka hapuilee elämässään. Jussin alkoholisoitunut enokin hapuilee, mutta katsoo asiakseen ohjastaa siskonpoikaansa elämää varten.Romaanin alussa eletään kahdeksankymmentäluvun alkua. Televisiossa vietetään Dianan ja Charlesin häitä. Nuori Jussi ja eno lähtevät sukukahinoitten keskeltä ostamaan enon kuolevalle isälle arkkua. Eno koukkaa matkalla mukaan ystävänsä Myrskyn ja kolmikko suuntaa farmarin nokan kohti kaupunkia. Ihan ensimmäisessa liikkeessä ei kauppoja synny, mutta toisella yrityksellä eno on päättäväinen.
"Tässä liikkeessä myyjä seisoi ovella, arvokkaan oloinen nainen. Eno näytti nyt valmistautuneen, hän käveli sisään kirjekuori kädessä ja kertoi ostavansa tuhannenviidensadan markan arkun, väri puu."
Jos lukija tässä vaiheessa luulee, että miehet pääsevät arkun kanssa kunnialla kotiin, hän erehtyy...
Teoksen toinen osa lähtee käyntiin vuodesta 1994. Jussi on naimisissa ja isä. Hän potee kroonista pahaa oloa. Hän tuntee elävänsä vaimonsa siivellä, koska vaimolla on enemmän ostovoimaa. Masennuttaa. Hermot reistailevat. Eräässä vaiheessa hän saa enolta kutsun mökille kalastamaan. Kotoa on jostain syystä kuitenkin vaikea lähteä.
"Lähdin monta kertaa. Halasin poikaa ja huutelin ovelta hyvästejä ja ryntäsin taas hakemaan jotakin. Minä unohtelen tavaroita: laukkuja, avaimia, lakkeja… "
Jussi on herkkä, tunteensa näyttävä uuden ajan mies, tai ainakin hän yrittää olla. Eräässä vaiheessa hän päättää kertoa erään tärkeän asian enolleen:
"Halusin sanoa hänelle jotakin kaunista. Sydämeni alkoi hakata, kun päätin että sanon. Sanoin että auttaisin häntä jos hän tässä vaikeassa elämäntilanteessa tarvitsisi apua ja muistutin, että kunnioitin häntä ja mutisin sitten, että tämä on tietenkin itsestään selvää mutta minä oikeastaan rakastin häntä.
Eno hyppäsi pystyyn, hän rupesi huutamaan, että olin mennyt liian pitkälle. Tätä hän ei enää kestäisi..."
Kertoja viettää verrattain vähän aikaa miettien avioelämäänsä tai työtään. Jussin maailmaan suodattuvat etupäässä eno ja hänen sanomisensa ja tekemisensä. Enon (ja Myrskyn) tekemisistä löytyy hohdokkuutta vielä silloinkin, kun enon elämä on jo käynyt huomattavan sekavaksi ja alkoholinhuuruiseksi.
"Enon ja Myrskyn seurassa päätyi helposti puolustelemaan elämäänsä, etsimään siitä hyviä puolia, jotakin joka voisi hyvittää heidän ylivoimansa. Olin usein miettinyt, mitä minulla oli ja heillä ei: sentään ehjä koti ja säännöllinen arki ja perheenisän tasainen onni. Mutta mitä pitempään näitä onnenaiheitani tutkin, sitä vähemmän ne minua lohduttivat, ja lopulta osasin arvostaa itseäni vain siitä, että minä sentään ymmärsin enon ja Myrskyn suuruuden."---
Kalastusreissuun sisältyy sekasortoa ja inhimillinen tragedia, joka saa Jussin toimimaan, kun taas eno ja Myrsky pysyvät tyyninä. Vanhemmat miehet ovat kaiketi tottuneet yhteen sun toiseen hässäkkään. Jussin ja miesten välissä on näkymätön juopa, jota Jussi puntaroi.
Teoksen kolmannessa osassa Jussi asuu yksin. Charlesin ja Camillan hääseremonia televisioidaan. Jussi avaa television. Vaikka tapahtuma on hänelle lähinnä taustahälyä, pohtii hän kuitenkin parin elämää.
"Maistraattiin kamerat eivät päässeet, mutta ehdin nähdä, että Camilla näytti tasapainoiselta ja onnelliselta, samoin Charles, sikäli kuin hänen kasvonsa ilmensivät tällaisia tuntemuksia.
Tunsin itsekin jotain ilon kaltaista näiden kahden aikuisen ihmisen käytännöllisyyden äärellä. Jos Charlesin ja Dianan häitä oli pidetty satuna, tämä vihkiminen tuntui nyt julistavan kohtuuden ja armon sanomaa..."
Jussi on ristiriitainen ja haavoittuva hahmo. Eno ja Myrsky ovat samaa maata, ilmenemismuodot vain ovat toiset. Eno yrittää kasvattaa Jussista miehempää. Tasaisemmalle Jussille epäsovinnaisesti elävä eno on jonkinlainen kotikutoinen sankarifilosofi, yllätysten mies. Eräässä vaiheessa eno tekee käyttäytymisestään eräänlaisen yhteenvedon, tai diagnoosin:
Teoksen toinen osa lähtee käyntiin vuodesta 1994. Jussi on naimisissa ja isä. Hän potee kroonista pahaa oloa. Hän tuntee elävänsä vaimonsa siivellä, koska vaimolla on enemmän ostovoimaa. Masennuttaa. Hermot reistailevat. Eräässä vaiheessa hän saa enolta kutsun mökille kalastamaan. Kotoa on jostain syystä kuitenkin vaikea lähteä.
"Lähdin monta kertaa. Halasin poikaa ja huutelin ovelta hyvästejä ja ryntäsin taas hakemaan jotakin. Minä unohtelen tavaroita: laukkuja, avaimia, lakkeja… "Jussi on herkkä, tunteensa näyttävä uuden ajan mies, tai ainakin hän yrittää olla. Eräässä vaiheessa hän päättää kertoa erään tärkeän asian enolleen:
"Halusin sanoa hänelle jotakin kaunista. Sydämeni alkoi hakata, kun päätin että sanon. Sanoin että auttaisin häntä jos hän tässä vaikeassa elämäntilanteessa tarvitsisi apua ja muistutin, että kunnioitin häntä ja mutisin sitten, että tämä on tietenkin itsestään selvää mutta minä oikeastaan rakastin häntä.Eno hyppäsi pystyyn, hän rupesi huutamaan, että olin mennyt liian pitkälle. Tätä hän ei enää kestäisi..."Kertoja viettää verrattain vähän aikaa miettien avioelämäänsä tai työtään. Jussin maailmaan suodattuvat etupäässä eno ja hänen sanomisensa ja tekemisensä. Enon (ja Myrskyn) tekemisistä löytyy hohdokkuutta vielä silloinkin, kun enon elämä on jo käynyt huomattavan sekavaksi ja alkoholinhuuruiseksi.
"Enon ja Myrskyn seurassa päätyi helposti puolustelemaan elämäänsä, etsimään siitä hyviä puolia, jotakin joka voisi hyvittää heidän ylivoimansa. Olin usein miettinyt, mitä minulla oli ja heillä ei: sentään ehjä koti ja säännöllinen arki ja perheenisän tasainen onni. Mutta mitä pitempään näitä onnenaiheitani tutkin, sitä vähemmän ne minua lohduttivat, ja lopulta osasin arvostaa itseäni vain siitä, että minä sentään ymmärsin enon ja Myrskyn suuruuden."---Kalastusreissuun sisältyy sekasortoa ja inhimillinen tragedia, joka saa Jussin toimimaan, kun taas eno ja Myrsky pysyvät tyyninä. Vanhemmat miehet ovat kaiketi tottuneet yhteen sun toiseen hässäkkään. Jussin ja miesten välissä on näkymätön juopa, jota Jussi puntaroi.
Teoksen kolmannessa osassa Jussi asuu yksin. Charlesin ja Camillan hääseremonia televisioidaan. Jussi avaa television. Vaikka tapahtuma on hänelle lähinnä taustahälyä, pohtii hän kuitenkin parin elämää.
"Maistraattiin kamerat eivät päässeet, mutta ehdin nähdä, että Camilla näytti tasapainoiselta ja onnelliselta, samoin Charles, sikäli kuin hänen kasvonsa ilmensivät tällaisia tuntemuksia.Tunsin itsekin jotain ilon kaltaista näiden kahden aikuisen ihmisen käytännöllisyyden äärellä. Jos Charlesin ja Dianan häitä oli pidetty satuna, tämä vihkiminen tuntui nyt julistavan kohtuuden ja armon sanomaa..."Jussi on ristiriitainen ja haavoittuva hahmo. Eno ja Myrsky ovat samaa maata, ilmenemismuodot vain ovat toiset. Eno yrittää kasvattaa Jussista miehempää. Tasaisemmalle Jussille epäsovinnaisesti elävä eno on jonkinlainen kotikutoinen sankarifilosofi, yllätysten mies. Eräässä vaiheessa eno tekee käyttäytymisestään eräänlaisen yhteenvedon, tai diagnoosin:
"- Juu juu juu, eno sanoi, näin hänelle kävi aina, lapsena jo. Opettaja jos sanoi, että lopputunnin voi tehdä mitä haluaa, hän rupesi heti riehumaan ja hikimärkänä hän riehui, kunnes opettaja otti korvasta kiinni ja vei pihalle. Tai kun serkkupoika tuli kylään, hän rupesi juoksemaan ja niin kauan hän juoksi, että kun hän heräsi, hän ei muistanut mitä oli tehnyt, mutta henkselit olivat solmussa ja serkkupoika poissa."Pidän Tammisen suhteellisen niukasta tavasta kuvata ihmisiä ja miljöötä. Vaikka Jussin suhde vaimoon ja lapseen jää taustalle, se ei haitannut lukemistani. Mielestäni kirjailijan ratkaisu vain kohdistaa lukijan huomion Jussin ja enon keskinäisiin väleihin, ja tämä suhde näytteleekin pääroolia kirjassa.
Näennäisestä keveydestään huolimatta teos syväluotaa henkilöidensä persoonallisuutta ja käyttäytymistä. Jussin, enon ja kumppaneiden elämä on enemmän tai vähemmään kaoottista. Kaikesta huolimatta etenkin enolla ja Jussilla on salattua viisautta, jonka Tamminen tuo esiin ikään kuin varkain.
Tammisen romaani on ilahduttava tapaus. Suosittelen.
Näennäisestä keveydestään huolimatta teos syväluotaa henkilöidensä persoonallisuutta ja käyttäytymistä. Jussin, enon ja kumppaneiden elämä on enemmän tai vähemmään kaoottista. Kaikesta huolimatta etenkin enolla ja Jussilla on salattua viisautta, jonka Tamminen tuo esiin ikään kuin varkain.
Tammisen romaani on ilahduttava tapaus. Suosittelen.
Petri Tammisen tuotantoa:
Enon opetukset 2006
Muistelmat 2004
Piiloutujan maa 2002
Väärä asenne 2000
Miehen ikävä 1997
Elämiä 1994
Lisää Tammisesta netissä:
Sanojen aika: Petri Tamminen
Tekstinäyte Enon opetuksista
1 kommentti:
Enon opetukset alkaa lupaavasti lapsen terävällä tarkkailulla aikuisten hämmentävässä maailmassa. Mielenkiintoni lopahti heti, kun lapsi muuttui aikuiseksi mieheksi samassa miljöössä. Olen varma, että jännite kirjassa olisi säilynyt paremmin, jos tuo lapsi tai vasta poika olisi saanut tarkkailla aikuisten arvaamattomuutta ja holtittomuutta lapsen rehellisyydellä. Markkinarako nykyproosaan ja tosiproosaan olisi tässä. Aikuisten hedonistinen avuttomuus sen edessä, että mikään tavallinen ei heille itselleen riitä. Juuri lapsi ymmärtää ja näkee kaiken teennäisen läpi armotta. Lapsi ei ole tavaroilla ostettavissa silloin kun häneltä puuttuu johdonmukaisen, jämäkän aikuisen läsnäolo ja turva. Olen varma, että esim. Tamminen pystyisi lähestymään arkea lapsen lahjomattomasta näkökulmasta.
Lähetä kommentti