nono

Juri Nummelin: Valionimet

2006-11-12T20:54:00.000+02:00

Juri Nummelin on paitsi Pulpetti-blogin kirjoittaja, myös etunimistä paljon kirjoittanut tietokirjailija. Uusin nimiä käsittelevä teos Aarnu, Evena, Vinjami (yhdessä Elina Teerijoen ja Rea Lehtosen kanssa) esittelee 1700 nimiehdotusta eli nimiä, joita ei ole Suomessa vielä käytetty. Kirja on ilmestynyt 2006 Nemon kustantamana. Nonon pyynnöstä Nummelin etsi arkistostaan artikkelin omapäisestä etunimien keksijästä Rauha Hammarista ja hänen etunimiehdotuksistaan. Hammarin Valionimet -kirja on herättänyt huomiota muuallakin, esimerkiksi Tiina Aalto on kirjoittanut siitä Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa.

Rauha Hammar paransi suomalaista nimistöä
Vaihtelua Valionimistä

Kirpputorilta tarttui käteen omituinen kirja: Rauha Hammarin Valionimiä. Paksu pahvikantinen kirja koostuu vuosina 1943-1949 ilmestyneistä nimikalentereista, jotka Hammar oli omalla kustannuksellaan julkaissut.

Kirja on vaatimatonta ulkoasuaan kummallisempi: Hammarin nimikalenterit koostuvat nimistä, jotka ovat hänen mielestään parempia kuin suomalaisessa kalenterissa olevat nimet. Hammarin mukaan suomalaiset nimet eivät ole suomalaisia, vaan suurimmaksi osaksi vierasperäisiä. Hammar kirjoittaa jo vuonna 1943: "Almanakan muukalaisten marttyyrien nimistä suomalaisia muovailtaessa on syntynyt sanoja, joilla ei ole kielemme muotovalmista ajatusta, soinnun kuvaannollisuutta tai lausunnan vauhtia. Usein nämä tekeleet ovat meistä kummallisempia kuin alkuperäinen muoto." Hammar mainitsee mm. Mannan (= Amanda), Hetan (= Hedvig) ja Rikun (= Rikhard). Mitähän Hammar sanoisi nykyisistä Charlotoista ja Maxeista!

Uudet nimet sukukielistä

Hammar asetti pyrkimyksekseen suomalaisten nimien muuttamisen tai ainakin parantamisen. Hammarissa on aimo annos nationalistia: hän hyväksyisi nimikieliksi vain suomen ja sen sukulaiskielet, eestin, unkarin, ostjakin ja muita. Hammar hyödyntää myös karjalanmurteisia nimiä, mutta villein ja nyttemmin omituisin veto on ollut pitää turkkia yhtenä suomen sukulaiskielistä. Hammar vieläpä väittää, että tämä on "nykyisten tutkimustulosten" mukaista.

Ilmeisesti Hammaria ja joitakuita muitakin on hämännyt se, että turkissa käytetään ä- ja ö-kirjaimia. Hammar tarjoaa kuitenkin suomalaisten käyttöön mm. tytön nimiä Ajhan ja Alide.

Hammarissa oli selvästi muutenkin itseoppineen tiedenaisen vikaa - vai pitäisikö sanoa Pelle Pelottoman? Hän puhuu monissa kohdin omasta laulufysiologiastaan, jonka opettaminen kouluissa ja yliopistoissa on saanut ihmiset hermostumaan. Yliopiston kirjaston tietokannat tietävätkin kertoa, että Hammar väitteli 1900-luvun alussa Berliinissä ja nimenomaan äänenmuodostuksesta. Mitä hänen laulufysiologiansa sitten on, jää hämäräksi.

Omia sävellyksiään Hammar on kuitenkin nimikalentereihinsa pannut - "Heimohymnissä" lauletaan muun muassa näin: "Sun uumenies yössä juuret versovat maisen heimojyvän, sa haastat taiten taiat suuret Turanin laulun sointusyvän."

Nimineuroosi pahenee

Ensimmäiset nimikalenterit vaikuttavat vielä kohtalaisen selväjärkisiltä. Turkkilaisia nimiä ei ole montakaan ja suurin osa nimistä vaikuttaa käyttökelpoisilta. Vastapainoksi vuodelle 1943 on kuitenkin tarjolla semmoisiakin nimiä kuin Ongelma (3.5.) ja Viesti (6.4.).

Hammarin nimistä on joskus vaikea sanoa, ovatko ne tytön vai pojan - mikä esimerkiksi tekee Ongelmasta tytön nimen, niin kuin Hammar asian ilmoittaa? Tietysti se, että Ongelma on hänen mukaansa tarkoittanut arvoitusta. Nykyään sellaista nimeä Hammarkaan tuskin uskaltaisi ehdottaa. Viesti taas on pojan nimi.

Valionimien kirjoittajaa on helppo epäillä jonkinasteisesta neuroosista. Sanoilla leikkiminen ja niiden väänteleminen on sittemmin diagnosoitu jonkin pakkoneuroosin oireeksi. Jos kehen niin Hammariin diagnoosi sopii. Nimikalenterit pahenevat vuosi vuodelta - vuoden 1948 kalenteri koostuu lähinnä loputtomista nimiluetteloista, joissa Hammar vain on vaihtanut sanojen tavuja keskenään tai korvannut kirjaimia toisilla. Näin esimerkiksi uskomattomassa litaniassa maaliskuun yhdeksännelle: Aavo, Auvino, Auvo, Aveino, Aveo, Aava, Auvone, Auvi, Avuine, Avie. Entäs saman kuun neljästoista: Maitelo, Mieko, Monni, Muokki, Myötelö, Maidelma, Maike, Monna, Muoke, Monikka.

Viimeisessä nimikalenterissaan vuodelle 1949 Hammar ei enää välitä ilmoittaa alkuperäiskieliä, joista hän on nimet napannut. Sitä ennen hän oli tunnollisesti kirjannut ylös jokaisen esiintymän ja vieläpä selittänyt kaikki sanat.
Vuodelle 1949 nimet ovat jo aikamoisia: edelleen maaliskuu, nyt kuun toinen päivä: Kanervo, Karoni, Kernavo, Korani, Kunervo, Kanerva, Kareda, Karnoja, Kernoja, Kiärda, Kunerva! Kuinka moni ilkeäisi antaa lapselleen nimeksi Korani?

Ei silti pidä tuijottaa liikaa Hammarin keksimiin käsittämättömiin nimiin. Kirjassa on paljon hyvää ja osa nimistä on sellaisia, että niistä voi hyvin kysyä: miksei tämä muka kelpaisi nimeksi? Osa nimistä on sittemmin, ilmeisesti tyystin ilman Hammarin vaikutusta, tullut kalenteriin ja suosituiksikin nimiksi.

Hammar tosin onnistuu pilaamaan nimikalenterinsa sirottelemalla sekaan sellaisia ehdotuksia kuin Peld-Oaive (tytön nimi, 2.4.), Ratto (tytön nimi, 10.4.), Yrkä (pojan nimi, 1.10.) ja Öntyri (pojan nimi, 9.8.). Osa vaikuttaa tyystin absurdeilta nykyään - mitä pitäisi ajatella nimistä Somali ja Homo? Hammar tosin selittää asian parhain päin - somali on hellittelymuoto somasta ja homo tarkoittaa suurta vanhaa naista. Epäilys jää silti itämään. Erityisen hauskaa on, että Hammarin ehdotusten mukaan graafikkoperheen kolme lasta voisivat saada nimet Taitto, Vedos ja Nide!

Pojille reipasta, tytöille kuisketta

Mutta ne hyvät nimet. Suurin osa nykyvanhemmille kelpaavista Hammarin ehdotuksista sopii lähinnä pojille - tytön nimissä on yllättävää vaisuutta, mikä johtunee siitä, että Hammar on vallitsevan sukupuoliajattelun vankina. Tytöt eivät voi olla vallattomia, reippaita ja hauskoja. Näin esimerkiksi Roihu (20.1.) ja Riento (7.2.) ovat Hammarille selkeästi poikien nimiä. Ensimmäinen silmiin osuva, edes jotenkuten kelpaava tytön nimi on Viehko (8.3.). Ellei aikamoisella historiallisella taakalla ladattu Lumikki (11.2.) sitten kelpaa... Huhtikuun seitsemäntenä tosin voisi viettää Auringon päivää. (Samana päivänä pojan tulisi olla Auder.)

Suuri osa edelleen käyttökelpoisista Hammarin ehdotuksista tulee luonnosta. Tytöille käyvät Vadelma (12.9.), Karpalo (12.8.), Esikko (16.5.), Mahla (26.10.) ja Tuomi (15.4.). Pojille taas sopisivat edelleenkin Tammi (15.4.), Kontio (21.5.) ja Purjo (7.10.). Hammarin kaikki nimet tosin edellyttävät vanhemmilta uskallusta ja lapselta rohkealta mieltä - pitänee miettiä aika tarkkaan ennen kuin nimeää lapsensa sipuliksi. Vadelma ja Karpalo taas olisivat juuri tällä hetkellä muodikkaita, sen verran monta Omenaa on viime aikoina nimetty. Mitä taas Kontioon tulee, niin onhan Otso aika yleinen nimi!

Muitakin luonnonilmiöitä Hammarin systeemi tuntee. Moni liittyy tuleen ja palamiseen, kuten Roihu (20.1.), Salama (16.6.), Lieska (10.8.), Tuli (12.12.), Kulo (22.6.), Soihtu (20.3.), Hehku (16.9.) ja Liekki (28.6.). Poikien nimiä kaikki tyynni! Nimien kantajilta vaadittaisiin aikamoista persoonallisuutta, sisäistä hehkua ja räjähtävää voimaa. Hehkua Hammar tarjoaakin pojannimeksi, marraskuun 21:nnelle.

Sisäisiin ominaisuuksiin liittyvät myös kaksi hiukan epäilyksenalaista pojannimeä, Tiukka (13.10.) ja Ryhti (29.12.). Mitä sitten pitäisi ajatella Nietoksesta (5.9.) ja Myrskystä (22.9.)?

Tyttöihin liittyy välillä pelottavaa alkuvoimaisuutta. Mitä muutakaan ovat nimet Loitsu (17.9.) ja Seita (20.3.)? Sarta (15.5.) merkitsee Hammarin mukaan tsheremississä kynttilää. Sulka (3.4.) käy sekin hyvin, mutta mitä pitäisi ajatella Kasteesta (21.5.)? Voi kuvitella lehti-ilmoituksen "Lapsi sai kasteessa nimen Kaste"... Kaunis nimi joka tapauksessa. Kuiske (20.10.) taas on rauhallisen tytön nimi. Uhman (5.7.) sukupuolta ei tarvinne erikseen arvuutella, sen verran selvä pojannimi se on.
Alaskan (2.1.) merkitystä Hammar ei selitä, mutta suomalaiseksi tytönnimeksi hän sitä tarjoaa. Alaskaa lähellä käy pojannimi Eskimo (12.6.), joka korvaisi Eskon.
Lopuksi muutama hauska irtonimi. Toukoa käytetään yleisesti, mutta entäs Tuokko (24.5.)? Pojalle Ruoko ja tytölle Railo kesäkuun kolmastoista. Riemu on riemukas tytönnimi (3.10.), Raikas taas ainakin raikkaahko pojannimi (6.10.). Tytönnimestä Kirma (7.7.) tulee vähän mieleen kirmaava heppa, mutta muuten hauska - Hammarin mukaan se on alkuperältään turkkilainen. Tytönnimi Ruija (18.7.) ja pojannimi Muonio (19.8.) viittaavat Lappiin. Tiuhta (21.12.) kuulostaa Muumi-kirjalta, Nirva (10.1.) taas eksoottiselta uskonnolta, vaikka kyse on lappilaisesta paikannimestä.

Tytönnimet Joenna (24.6.) ja Kiura (12.11.) vaikuttavat itsekeksityiltä, vaikka edellinen on paikka Lapissa ja jälkimmäinen kivikirves! Lehti-ilmoituksissa viime päivinä nähty Joella paljastuu Hammarin selityksissä joutsenlauluksi.
Kide (12.11.) ja Peitsi (24.10.) eivät selittelyjä kaipaa - pojannimiä kummatkin. Kimmon tilalle kelpaavat Kemmo ja Kimpo. Viehto ja Veito (28.12.) taas olisivat viehättäviä pojannimiä.

Rauha Hammarin Valionimiä on siis sittenkin erikoista nimeä havittelevien vanhempien aarreaitta - tässä on lueteltu vain murto-osa nimistä. Lukijan pitää vain pystyä ohittamaan selkeimmät ylilyönnit.

Valionimiä tuskin löytää kovin helposti divareistakaan, mutta etsiä aina kannattaa. Yliopistojen kirjastot tuntenevat kirjan, niistä kannattaa kysellä. Harkintaa pitää silti käyttää, jos Hammarin aarteen saa käsiinsä.
Juri Nummelin

(Artikkeli on julkaistu aiemmin Vauva-lehdessä toisella kuvituksella. Tämän artikkelin kuvat ovat Stock.XCHNG-kuvapankista.

Lumikko ja yhdeksän muuta

2006-11-02T07:20:00.000+02:00

Jos tartut Pasi Ilmari Jääskeläisen esikoisromaanin aikomuksenasi lukea niukkaa, kenties hiukan lakonistakin päälauseproosaa, olet napannut käteesi väärän kirjan. Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta (Atena 2006) on kieleltään rikas, juoneltaan nopeakäänteinen, arkitodellisuuden rajoja rikkova teos.

Vaikeus onkin siinä, miten kertoisin kirjasta paljastamatta liikaa, antamasta lukijalle vääriä ennakko-odotuksia. Tässä kuitenkin joitakin lähtökohtia: teos alkaa siitä, kun Ella Milana, äidinkielen sijaisopettaja Jäniksenselän lukiossa, lukee erään oppilaan kirjallisuusesseen, jossa Dostojevskin romaanin (Rikos ja rangaistus) juoni esitetään merkillisesti vääristyneenä. Ella Milana ottaa esseen kirjoittaneen pojan puhutteluun epäillessään tämän yrittäneen vilppiä, jolloin oppilas vetää Dostojevskin teoksen repustaan esiin. Poika kykenee todistamaan, että esseessä kuvatut tapahtumat ilmiselvästi myötäilevät mestariteosta.

Muutaman mutkan kautta Ella Milana päätyy Jäniksenselän kirjastoon ja tapaa kirjastovirkailija Ingrid Kissalan, joka on myös paikallinen kirjailija. Ella näyttää viallisen teoksen Kissalalle, joka tarjoutuu poistamaan kirjan kierrosta. Ella Milana haluaisi ottaa teoksen takaisin mukaansa tarkasteltavaksi, mutta Ingrid Kissala on järkkymätön: kun vioittunut kirja on palautettu, se ei ole enää kenenkään saatavilla. Ellaa kirja kuitenkin kiinnostaa niin paljon, että hän jää tarkkailemaan sitä ja Ingrid Kissalaa.

Ingrid on ensimmäinen Jäniksenselkäisen Kirjallisuusseuran salaperäisistä jäsenistä, johon Ella Milana tutustuu. Muutaman mutkan kautta Ella päätyy tutkimaan seuran historiaa ja sen jäsenten erikoisia pelejä...

Jääskeläinen sekoittaa miellyttävällä tavalla vanhahtavaa ja uutta kieltä keskenään. Henkilöt on mainittu usein koko nimellä, esimerkiksi keskushenkilö esitellään heti kirjan alussa Ella Amanda Milanaksi. Hänen isänsä nimi on Paavo Emil Milana. Jääskeläisen kielessä on myös paikoittain (itselleni mieluisia) lyyrisiä elementtejä, jotka sopivat tekstiin mainiosti.

Henkilöhahmoista erityisen läheiseksi ja koskettavaksi koin Ellan dementoituvan isän, joka pysyttelee kotona ja mieluiten istuu päivät ulkosalla, säiden salliessa. Ella miettii isänsä kohtaloa:

"--- Omaa puolisoa tai isää ei pääsääntöisesti ollut suositeltavaa karkottaa kotoa laitokseen, joskin se saattoi olla välttämätöntä. Paavo Emil Milanaksi kutsuttu henkilö kuitenkin oli koko ajan yhä vähemän se Paavo Emil Milana, jonka äiti ja Ella tunsivat, ja yhä enemmän joku uusi ihminen, johon ainakaan Ella ei ihmeemmin halunnut tutustua. Kun isän osuus putoaisi tietyn prosentin alapuolelle, Paavo Emil Milanan olisi teorian mukaan aika erota muusta perheestä ja muuttaa pois."

Lukija tutustuu Ellan matkassa Jäniksenselkäisen Kirjallisuuden Seuran jäseniin. Seuran perustaja, Laura Lumikko, jää kaukaiseksi hahmoksi. Tässä kohtaa on varmasti hyvä kertoa, että Jääskeläinen on luonut kirjailija Laura Lumikolle kirjasarjan nimeltä "Otuksela", jonka hahmot esitellään kirjassa.

Perusteellisimmin Jääskeläinen kuvaa ehkä kirjailija Martti Talvimaata, jolla on hirvittävä syömishäiriö ja jonka kanssa Ella ystävystyy. Jääskeläinen kuvailee Talvimaata (erään Talvimaan ja Ellan keskenään pelaaman pelin aikana) Ellan sanoin. Ella Milana katselee alastonta kirjailijaa ja "vuotaa":

---"Mutta ääriviivoihin sotkeutuu myös toisenlaisia ääriviivoja. Iho ja liha ovat vain välähdys, ne muuttuvat koko ajan, kun tarkastelupiste vaihtuu. Juuri nyt minuun päin on kääntynyt se osa sinusta, jolla on telttamainen nahka ja sen sisällä sangoittain rasvaa. Kokonaisuutena sinä kuitenkin levittäydyt aika-akselille laveammin. Ajallisestihan sinä olet jo 43 vuotta pitkä, ja jos minä osaisin siirtyä hieman, jos minä astuisin himpun verran sivuun tästä nykyisestä tarkastelupisteestä, niin minä näkisin sinun olevan kaunis mies, sama, joka katsoo minua sinun romaanisi liepeestä ja sen albumin vanhoista kuvista."

Jos pidät rikkaasta, monipuolisesta kielestä ja sinulla on ennakkoluulotonta seikkailunhalua, niin suosittelen Lumikkoa ja yhdeksää muuta.

Molemman käden peukut ylös!

Kadehdittavia ideoita novelleihin

2006-11-01T09:15:00.000+02:00

Pasi Ilmari Jääskeläinen on kirjailija, joka on ilahduttanut minua jo vuosia, kauan ennen erinomaisen hyvän esikoisromaanin julkaisupäivää.

Portissa ja muissa science fiction -julkaisuissa Jääskeläisen nimi tarinan alussa on aina merkinnyt tavallista laadukkaampia novelleja.

Siksi olinkin jokunen vuosi sitten aivan tohkeissani, kun Jääskeläisen novellit koottiin kokoelmaksi Missä junat kääntyvät. Se piti heti ostaa ja lukea, enkä pettynyt.

Yleensä hullaantumiseni johonkuhun kirjailijaan liittyy selkeästi kieleen. Rakastun jonkun sanoihin, lauseiden rytmiin.

Jääskeläisen novellien kohdalla tämä ei ole se syy. Novellien kieli on kiemuraista ja juhlallista, siinä on äidinkielenopettajamaista täsmällisyyttä. Mitään varsinaista vikaa siitä on vaikea osoittaa, mutta sanahumalaan se ei minua vielä vedä.

"Enemmän kuin mitään muuta lapsi muistutti juopon taitelijanrehjakkeen kömpelöä yritelmää pikku toipilaan tunteikkaaksi muotokuvaksi. Hän seisoi, kuten tavallista, mielipaikallaan, kulmahuoneen kadulle antavan ikkunan ääressä soikeat kasvot lasia vasten painettuina.
Riippuvassa vaaterievussaan lapsi oli väritön ja laiha ja jäykkä; joku olikin paikalla käydessään tokaissut, että tämä oli kuin täysin vailla ammattiylpeyttä valmistettu variksenpelätin, joka ei olisi onnistunut vakuuttamaan hermoheikointa vastakuoriutunutta västäräkkiäkään."
(Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1)

Novellien viehätys piilee pikemminkin Jääskeläisen ideoissa. Jääskeläinen kääntää tutun maailmamme ylösalaisin ja ravistaa, novelleissa on hurmaavaa mielikuvituksen lentoa, jotain kerta kaikkiaan omaperäistä ja erikoista. Tarinat tuli ensimmäisellä lukukerralla ahmittua, oli pakko saada nopeasti tietää mitä on tapahtumassa.

Kirjassa on muutama novelli, joissa liikutaan perinteisemmän fantasian tai scifin maisemissa (esimerkiksi On Murmaa kaatunut!, Olisimmepa mekin täällä ja Perheterapiaa.) Nämä ovat kokoelman tylsimpiä, vaikka erottuvatkin edukseen monista muista saman genren töistä.

Mielenkiintoisimpia ovat ne työt, joista voisi jo käyttää Jääskeläisen hiljattain lanseeraamaa sanaa reaalifantasia. Useimmissa novelleissa nimittäin liikutaan melkein kuin omassa maailmassamme muttei ihan, maisemat voivat olla arkisiakin ja ihmisten väliset suhteet uskottavia. Sijoiltaan on vain jokin pikkuinen yksityiskohta, aika, avaruus, todellisuus. Jääskeläisen parhaissa novelleissa ollaan täällä ja tässä ja samaan aikaan jossain kaukana poissa.

Kirjaan sopii monia pieniä helmiä; käänteinen kummitustarina Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1, Vaihtoehtomaailmaan sijoittuva Laurelia etsimässä, niminovelli Missä Junat kääntyvät ja etenkin mestarillisesti aikaa ja identiteettiä käsittelevä Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa.

Kaikkein eniten taidan kuitenkin pitää tarinasta Taivaalta pudonnut eläintarha, jossa ei välttämättä tarvitse nähdä mitään maagista tai toiseen todellisuuteen viittaavaa. Siinä vaitelias isä alkaa kertoa pojalleen tarinaa siitä miten isoisä palasi sodasta ja oli jotenkin muuttunut, keskeyttää sitten, ja alkaa kertoa satua eläintarhasta eksyneistä eläimistä. Tokihan novellissa esiintyvät surullinen norsu ja aggressiivinen leijona, mutta pääosassa ovat ihan tavalliset ihmiset, ihan tavallinen sukupolvienkin yli siirtyvä kyvyttömyys käsitellä omia tunteita.

"Murmelin isä ei ole koskaan ollut erityisen puhelias isä, ei ainakaan Murmelin kuullen. Siihen on kyllä olemassa hyvä syy: isän suussa on jotain merkillistä vikaa. Murmeli nimittäin kuuli äitinsä kerran sanovan Orvokki-tädille, että isän on hyvin vaikea puhua itselleen kipeistä asioista tai yleensä mistään ja että mikäli haluaa kuulla isän ilmaisevan mielipiteensä jostakin asiasta, on sanat kiskottava hänen suustaan pihdeillä.
Koska isä on niin hiljainen, on hänen läsnäolonsa helppo unohtaa. Hän on vähän niin kuin iso nahkainen huonekalu."

Rita Mentor: Hyveet ja paheet kasvatuksessamme

2006-10-26T20:24:00.000+03:00

Minut värvättiin mukaan kirjoittelemaan seitsemästä kuolemansynnistä ja hyveistä, joten niitäpä tässä pohdiskelen. Hyveen ja synnin käsitteet ovat tavallisen ihmisen arjessa vähän vieraita ellei ihminen ole uskovainen. Minä en ole, joten puhun tavallisesti mieluummin tutummilla, arkisemmilla sanoilla, kuten “hyvä ja paha”, “oikea ja väärä”, “myönteinen ja kielteinen”.

Miten oppi hyvästä ja pahasta liittyy kasvatukseemme? Miten se auttaa meitä kehittymään? Kyllä kai tarkoitus on kehittyä hyväksi ihmiseksi? Älä tee pahaa. Tee hyvää. Koulun ja kodin yhteisvaikutus, joskus kirkonkin, tuntuu meissä kaikissa. Punnitsemme näkemäämme ja kuulemaamme, vertaamme itseämme toisiin, muodostamme joko omat käsitykset asioista tai otamme pureskelematta vastaan muiden tehtailemat totuudet.

Miten voi olla vain seitsemän kuolemansyntiä? Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus, irstaus? Ovatkohan jotkut kiihkouskovaisten lahkot kehittäneet pidemmän listan? Ja toisaalta kysyn mikä ylpeyden lajeista on syntiä, mikä ei? Vai kaikkiko? Eikö isä saa olla ylpeä pojastaan? Mihin itsekkyys sijoittuu? Onko itsekkyys selkeästi pahe? Eikö joskus ole hyväksi olla itsekäs?

Miten Antiikin Kreikassa oli vain neljä hyvettä? Käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeamielisyys, kohtuullisuus. Vai kuuluiko niihin alalajeja?

Entä kristillisyyden kolme hyvettä? Lista senkun lyhenee. Usko, toivo, rakkaus. Tokihan usko siirtää vuoria, mutta olisiko keskivertoperheille mitään käyttökelpoisempaa ohjeistoa tarjota? Tai voisiko joku selittää äideille ja isille miten he antavat lapsilleen eväät elämään, jotta lapsista ensin kehittyy hyvät tasapainoiset ihmiset ja jotta he sitten vuorostaan antavat saman omalle jälkikasvulleen? Ovatko vanhemmat itse tarpeeksi hyviä ihmisiä?

Miten hyveitä tulisi opettaa? Miten paheet tulisi karsia? Miten ihmisestä tulee onnellinen ja tasapainoinen olento joka elää sovussa ja harmoniassa muiden ihmisten ja maailman kanssa?

Minä uskon näin. Se alkaa rakkaudesta ja hyväksymisestä, anteeksi antamisesta, auttamisesta. Ne joille on lapsia suotu ohjatkoot heitä hyvään ja kivaan ja hyödylliseen sen sijaan että ryppy otsanahassa jakaisivat paheksuntaa ja kieltoja ei ja älä -sanojen säestyksellä. Eikö meistä jokainen TIEDÄ omakohtaisesti että kaikken eniten toivomme hyväksyntää ja kaikkein eniten pelkäämme paheksuntaa, torjuntaa ja hylkäämistä? Jos annamme hyväksyntää myös saamme sitä. Edetkäämme myönteisen eikä kielteisen kautta.

Kieltämisen ja pelottelun sijaan kannattaa kertoa mitä saa tehdä ja mitä tulee tehdä, ja jättää sijaa lapsenkin harkintakyvylle ja sallia neuvotteluvaraa. Oikeasta ja väärästä saa tosi hyvä keskusteluja jo aika nuoren lapsen kanssa. Jos lapsi tuntee että häntä kuunnellaan ja hänet hyväksytään, tuskinpa hän lähtee kallistumaan seitsemää tai edes yhtä kuolemansyntiä kohti, olettaen että vanhemmat ovat kunnollisia. Eipä silti, vaikka miten huonoista oloista ja taustoista on noussut hyviä ihmisiä. Retkujen ja ketkujen lapsista ei automaattisesti tule kunnottomia.

Kolmas periaate kasvattamiseen on että ei pistä lapsen tai nuoren harteille asioita ja käsitteitä joita hän ei ole vielä valmis omaksumaan. Eiköhän se niin sanottu valikoiva kuulo usein johdu siitä että lapselle ei ole puhuttu niin että hän ymmärtää. Ei hän viitsi enää kuunnellakaan. Niin ja toisaalta kiltti lapsi voi miellyttämishalussaan sanoa tajuavansa vaikka ei tajuakaan.

Jos vanhemmat eivät itse osaa opettaa moraalia, etiikkaa, antiikin Kreikan ihanteita - heko, heko - no joo, apuopettajia ja materiaalia on satukirjoissa, televisiossa, koulun opetuksissa. Kaikki tuo muokkautuu lapsen, nuoren, yksilön omissa ajatuksissa tunteiden myötävaikutuksella. Siinä on myllerryksessä hyvä ja huono, hyvä ja paha, hyödyllinen ja hyödytön. ties mikä ja kuka.

Identiteetin kehittyminen alkaa tästä: Kuka minä olen? Millainen minä olen? Millaiseksi haluan tulla?Kuka on esikuvani? Millaiseksi en halua tulla?

Käsitys hyveistä ja paheista alkaa lapsuudessa, ellei jo aiemmin. Aikuisina ja kautta elämän kasvatamme kaikki toisiamme. Sitä sietää miettiä lisää.

Kirjoittaja: Rita Mentor www.ritamentor.blogspot.com www.kopsista.blogspot.com

Valokuva: Bies/Stock.xchng

Teemakirjoituksia: Kuolemansynnit

2006-10-21T17:00:00.000+03:00

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, kohtuuttomuus ja irstaus. Pyysimme kirjoittajia valitsemaan yhden kuolemansynnin ja pohtimaan tätä inhimillistä pahetta tai heikkoutta subjektiivisesti.

Oppi seitsemästä synnistä alkoi muotoutua aikoinaan Egyptissä, sieltä se siirtyi katolisen kirkon piiriin. Mutta synneistä sinänsä puhutaan myös sekulaarissa kielessä - mainoskieli on tästä yksi esimerkki. Joku, tavallisimmin kielletty asia, on "syntisen hyvä". Syntisyys esitetään positiivisessa valossa. Ilkka Pyysiäisen mukaan sana synti ilmaantui suomenkieliseen kirjallisuuteen 1500-luvulla (Mikael Agricola). Sana on saksalaista perua ja johdettu sananasta sünde. Synti oli alkujaan sitä, että yksilö teki jotain yhteisön normien vastaista. Myöhemmin kristinuskossa synnistä tuli myös yksilön ominaisuus (oppi perisynnistä). Kristinuskon mukaan ihminen on paitsi lähtökohdiltaan syntinen, hän myös vapaaehtoisesti rikkoo Jumalaa vastaan.

Jaakko Heinimäki kirjoittaa teoksessaan Seitsemän syntiä: (1999): "Synti on uskonnollisen kielen ilmaus todellisuudesta, jossa ihminen elää erossa siitä mikä on viime kädessä totta; vieraana omassa elämässään niin ettei edes suostu näkemään sitä mikä on totta."---Tervetuloa lukemaan ja kommentoiman. Lähteet: Heinimäki, Jaakko: Seitsemän syntiä, Like 1999. Pyysiäinen Ilkka: Synti - ajatuksin, sanoin ja töin, WSOY 2005.

Kirsi Myllyniemi: Kohtuuttomuus

2006-10-15T23:46:00.000+03:00

Esi-isämme luolamiehet metsästivät ja marjastivat pysyäkseen hengissä. Tuolloin parhaat hengissä selviämisen edellytykset oli ihmisillä, joilla oli hyvä hyötysuhde, jotka pystyivät käyttämään nauttimansa energian mahdollisimman hyvin hyväkseen. Nyt on toisin: tämä hyvä hyötysuhde koituu ongelmaksi: tarjolla on niin paljon energiaa, että pitää miettiä keinoja, millä energiaa polttaisi, ettei kaikki jäisi kehoon.

Visuaalisuuteen painottunut kulttuurimme ihannoi hoikkuutta, jopa laihuutta ja uskottelee, että se on merkki itsekurista. Moni pistää yhtäläisyysmerkit hoikkuuden ja terveyden väliin sen enempää ajattelematta. Hoikkuutta ihannoidaan enemmän kuin terveyttä. Hoikkuuskaan ei takaa terveyttä. Aikamme tuotoksiin kuuluu syömishäiriöiden hengenvaarallinen ongelma. Edelleen on niitäkin, jotka tupakoivat terveytensä kustannuksella pysyäkeen hoikkina tai saavuttaakseen hoikkuuden.

Elintarviketeollisuus syytää halpaa rasvaa ja suuria pakkauskokoja. Suklaata myydän joka paikassa. Lihominen ei ole merkki mässäilystä, vaan usein se on merkki halvan ravinnon kontrolloimattomasta käytöstä. Monelta hoikkuus karkaa kuin liukuportaissa seisoisi: kilo vuodessa, 10 kymmenessä.

Ennen varakkuus näkyi pönäkkyytenä; köyhyys laihuutena. Nyt varakkaat ovat hoikkia ja vähävaraisemmat kärsivät heitä useammin lihavuudesta.

Suhteemme ruokaan on muuttunut epävarmaksi. Sen sijaan suhteemme mielihyvään ja nautintoon on yksioikoinen. Sen suuremmin seurauksia miettimättä haemme nautintoa. Ne, joilla on runsaasti rahaa, hakevat mielihyvää sieltä, mikä ei niin lihota tai he osaavat korjata rahalla lihottavien nautintojen seuraukset. Ne, joilla on vähemmän rahaa, hakevat mielihyvää tai lohtua perustarpeiden tyydyttämisestä: syömisestä, viihde-elektroniikan kautta ja nukkumisesta.

Uskonto ei ole nyt muodissa, päinvastoin. Oikeastaan sitä ei juuri edes tunneta. Uskonnon tilalle on tullut terveys, pappien tilalle hyvinvointipalvelut ja lääkärit. Myös synnistä on tullut astetta tämänpuolisempaa, parannussaarnaajien tilalle ovat tulleet terveystaloustieteilijät ja poliitikot.

Mässäilyn paheksuminen ja kohtuullisuuden korostaminen on vanhempaa perua kuin roomalaiskatolinen teologia ollenkaan. Antiikin filosofit ihannoivat kohtuutta.

Kun vuonna 2004 sain valmiiksi Sydänliiton historian, tahdoin kirjalle moton. Ajattelin, että motto saa mielellään olla latinaakin. Kysyin latinaa työkseen opettavalta TT Anni Maria Laatolta, onko latinassa jokin vastine meidän sananparrellemme ”Kohtuus kaikessa”. Laato kertoi, että ajatus on suorastaan periantiikkinen ja lähetti minulle parikymmentä sensisältöistä lentävää lausetta. Valitsin sitten Horatiuksen viisauden Est modus in rebus, jonka voisi aivan hyvin kääntää Kohtuus kaikessa.

Uuden testamentin syntiluetteloissa vakiosyntinä on mässäily ja juoppous. Paavalin kirjeessä korinttilaisille on elävä kuvaus siitä, millainen olisi irvokas rakkaudenateria: osa porukasta on ähkyssä tai juovuksissa, osa nälissään. Paavali asettui samaan ruotuun aikansa filosofien kanssa: erityisesti seurakunnan kokoontumisissa on syytä ihannoida kohtuutta.

Kohtuuttomuus tai mässäily on yksi synti muiden joukossa. Itse en pidä sitä pahemana ”kuoleman”syntinä kuin panettelua tai kovuutta. Rippikoulussa opetettiin, että syntiä on se, mikä erottaa meidät Jumalasta ja lähimmäisistä. Tämä avaa itselleni sosiaalisen vastuun näköalan, ei vain Suomeen, vaan maailmanlaajasti.

On ironista, että alle 10 prosenttia maailman ihmisistä omistaa 60 prosenttia kaikesta. Ei ihme, että maailmassa on köyhiä. Maailman köyhimmissä maissa eletään keskimäärin 40-vuotiaiksi. Me elämme tuplasti pidempään. Maailman ravinnon ja hyvinvoinnin, teknologian ja koulutuksen voisi jakaa tasaisemmin kuin nykyisin. Se olisi omakin etumme. Kun Uusi testamentti tuomitsee mässäilyn, se puuttuu juuri itsekkyyteen: kaikkea ei tarvitse itse käyttää, voisi antaa niillekin, jotka kipeämmin tarvitsevat.

Kirjoittaja: Kirsi Myllyniemi www.verkkolehtiinmediasres.com
kirsi@myllyniemi.biz

Valokuva: HML

Veloena: Gula shaker

2006-10-15T19:22:00.000+03:00

Kohtuuttomuus, gula, on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Toisinaan se suomennetaan mässäilyksi. Koska Kirsi Myllyniemi on lupautunut kirjoittamaan gulasta syömiseen liittyen, en aio tässä puuttua mässäilyyn sen enemmän kuin esittämällä muutaman kysymyksen, jotka johdattelevat kohti varsinaista aihettani – henkistä kohtuuttomuutta.

Onko liiallisessa mässäilyssä (sekä kvalitatiivisessa makusteluun keskittymisessä tyyliin ”elän syödäkseni” että kvantitatiivisessa mättämisessä – johon käytetyt summat ja safkat ovat aina pois jonkun nälkäisen suusta) kyse lopulta vain vääristä ehdollistumista? Onko kyse siitä, että tilanne nimetään väärin ”näläksi” kun kyseessä olisi ”unentarve” - unihäiriöiden tutkimushan kertoo meille, kuinka liian vähän nukkuminen (joka usein kytkeytyy stressiin) sekoittaa kylläisyyshormonien, leptiinin ja greliinin, toiminnan? Ovatko väärät ehdollistumat oikeastaan sielun vika – kai syntien pitäisi jotenkin tahrata nimenomaan sielua? Ja jos ovat, tarkoittaako tämä, että sielu voitaisiin ymmärtää joksikin, joka syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa?

Viimeinen kysymys tuo mieleen jotain lihavuudesta viime aikana kirjoitettua: "We know this is not about gluttony -- it is the interaction of heredity and environment.” Nämä ovat Sydneyssa kansainvälisen lihavuutta käsittelevän konferenssin toisen johtajan Kate Steinbeckin sanoja.

Jos lihavuus on perimän ja ympäristön vuorovaikutuksen tulosta, eikä suinkaan minkään sielun virheen syytä, olisiko myös mässäilyn kohtuullisuutta niinikään karttava päinvastine – pidättyvyydellä mässäily – sitä?

Huomaan ajattelevani aristoteelisen perinteen mukaisesti kohtuuttomuutta poikkeamana jostakin keskitien ratkaisusta, kohtuullisuudesta. On monia tapoja olla hillitön, kohtuuton. Eikä oikeastaan ole kovinkaan mielekästä erotella kohtuuttomuuden lihallisia ja henkisiä puolia. Prae-propere, laute, nimis, ardenter, studiose - liian aikaisin, liian kalliisti, liiallisissa määrin, liian innokkaasti ja liian tarkasti (joku latinisti saa halutessaan kernaasti hienosäätää tätä raakarouhaisua – käänsin nuo katolisen tietosanakirjan englanninkielisestä käännöksestä edelleen) ovat määreitä, jotka sopivat paitsi mässäilyyn, myös henkiseen kohtuuttomuuteen.

Katolilainen mystikko Juan de la Cruz näyttääkin teoksessaan Noche Oscura (eglanniksi The Dark Night of the Soul) puhuneen myös henkisestä mässäilystä. Katolilaisen verkkoensyklopedian mukaan henkinen mässäilijä etsii rukouksessa ja muissa uskonnollisissa teoissaan aistimellista mielihyvää. Hän tuntee ja maistaa Jumalan ikään kuin tämä olisi kosketettavissa ja saavutettavissa kaikissa hänen kiintymyksen osoituksissaan. On kiinnostavaa, että tätä pidetään ihmiskuvaltaan tiukalla tavalla rationaalisessa lännessä (vastineena kehollisemmalle ja mystisemmälle idälle) syntinä. Sillä ei tarvitse kuin ajatella esimerkiksi intialaisia pyhiä miehiä, saddhuja, tai Shivalle omistettuja eroottisen hekumoivia runoja, ymmärtääkseen, että se, mikä on läntisessä elämässä kohtuutonta ylilyöntiä, on jossakin toisessa kulttuurissa arvostettua itsen kadottamista.

Mitä tämä tarkoittaisi nykyisessä elämäntyylissä? Luultavasti sanat ”itsen kadottaminen” ovat avain. Lännessähän itsen kadottaminen on jotensakin pahinta, mitä voi tapahtua ja assosioituu pelottavasti psykoosiin ja muihin ”hurahtamisiin”. Ihmiskuvamme on läpikotaisin laskelmoivaa yksilöllisyyttä painottava ja kenties juuri sen seurauksena moraalimme empiirisestikin psykologien tutkimana vähemmän altruistisuutta ja toisten huomioon ottamista painottava kuin itäisten kulttuurien moraali. Tämä painotus on omalaatuinen, koska mitä muuta moraali on kuin muidenkin kuin itsen huomioonottamista? Läntinen ajatus näyttää kulkevan jotenkin seuraavasti: meidän on tunnettava itsemme ja heikkoutemme, meidän on lakkaamatta havainnoitava itseämme ja hahmotettava oma osuutemme, omat velvollisuutemme ja toiveemme, hahmottaaksemme oikeat toimintatavat. (Ja mikä omituisinta – uskonnon perspektiivistä – meidän on uskottava Jumalaan rationaalisesti, pidättyväisesti, yksilöinä.) Tietenkin tämä kaikki on puettu deskriptiivisyyden valepukuun – väitteeseen, että ihminen on pohjimmiltaan itsekäs ja että toisten huomioon ottaminen vaatii kovaa ponnistelua.

Tuo väite on empiirinen, ja mielestäni esimerkiksi kädellistutkija Frans de Waal vastaa siihen oikean suuntaisesti: itsekkyys ja altruismi ovat auttamatta yhtä. Ei ole toista ilman toista. Ihminen on laumaeläin, siten laumaorientoitunut. Riittävän suuri sosiaalinen taju ja riittävän kiehtovat laumaärsykkeet synnyttävät itsen. Ihminen ei ole vain itsekäs, itsellinen. Hän on myös laumaeläin. Itsen rakentamiseen nähdään huimaavan paljon vaivaa – ajattele vaikka kaikkia psykologisia defenssejä, joiden tarkoituksena on rakentaa itseä ja suojella sitä. Itse ei ole jotakin vakaata ja perustavaa, vaan hauras konstruktio, korttitalo. Iso paha susi hönkäisee sen helposti kumoon. Ympäristössä, jossa kumoonhönkäisijöitä ei tarvitse pelätä tai kaatuminen ja nouseminen on sallitumpaa kuin meillä, olisi kenties turvallisemman tuntuista kadottaa itsensä.

Itsen kadottaminen – Wallace Stevens kirjoittaa hurmaavasta uskosta ilmaan, tavaroihin, minän olennaisiin aineksiin ja satunnaisiin kohtaamisiin, harkittuun antautumiseen, sen käsityksen tähdentäminen, että ei ole muuta ja että tämä riittää, usko säähän, tavaroihin, sään ihmisiin, itseensä tämän osana, ei muuta (”Eräitä alustuksia kaunoajattelun akatemiassa”, suom. Jukka Kemppinen) – ei ole vain kadottamista, vaan jonkun toisen löytämistä. Eihän itse mihinkään katoa, se vain painuu taka-alalle. En saavuta vain toisia objekteja, vaan toisen tavan olla, asua tilaa. Tämä on mielestäni länsimaisessa kulttuurissa kohtuullisuutta ilmentävä eettinen ele. Tarkkailla vuorovaikutusta, tarkkailla tilanteita, tarkkailla avautuvia tiloja, tarkkailla mikä tekee ihmiset onnelliseksi. Vasta tarkkailemisen jälkeen, vasta sen jälkeen kun tiedän, kuinka korjaan oman alakuloni iloksi, jota pystyn jakamaan – alakuloa en näet tahdo jakaa – voin miettiä, miten käytännöllisiä asioita pitäisi tässä yhteiskunnassa ratkaista.

Asenne, jota kuvaan tässä verbillä ”tarkkailla” ei ole tarkkailua ulkopuolisen silmin. Se on mukaan menemistä, maailman kohentamista. On vaikeaa nähdä, mikä tässä asenteessa olisi erityisen kohtuutonta, kunhan en oleta jonkin hämärän samankaltaisuusajatuksen vuoksi, että voin vaatia toisilta samanlaista asennetta. Voin toivoa, mutten vaatia. Kohtuutonta olisi myös tällaisen asenteen puitteissa omalla hyvyydellä hekumointi. En nyt tarkoita, ettei ihminen saisi olla ylpeä ponnisteluistaan hyvettä kohti – se on suunnilleen ainoa asia, josta mielestäni saa oman toiminnan kohdalla olla tyytyväinen ja iloinen – vaan enemmänkin sitä, että siinä vaiheessa, kun keskitytään pelkkiin keinoihin tavoitteiden saavuttamisen seuraaminen unohtaen, voidaan tuskin enää puhua eettisestä toiminnasta. (Eettinen tarkkaavaisuus vaatii näet vastaamista ainakin kahteen kysymykseen: tavoitekysymykseen, eli sainko aikaiseksi parannuksen, johon tähtäsin, esimerkiksi hänet iloiseksi, ja keinokysymykseen, eli oliko tapa, jolla tähtäsin parannukseen, mahdollisimman hellävarainen mutta kuitenkin tehokas.)

On toki totta, että ketään ei erityisemmin kiinnosta, kuinka asiat pitäisi minun mielestäni ratkaista. Mutta tuntuu kohtuulliselta esittää itselle vaatimus kuunnella ja tunnustella maailmaa tarkkaavaisesti. Kuinka muuten pääsisin selville maailman piirteistä, jotka edistävät tai estävät onnellisuutta ihmisten elämässä? Kohtuutonta olisi sen sijaan vaatia, että muut ovat kiinnostuneet tarkkaavaisuuteni tuloksista tai kokevat samankaltaista halua selvittää maailmaa itselleen. Mutta usein välinpitämättömyyttä esiintyy vain sinne saakka, kun esittää ratkaisun, joka pureutuu johonkin koettuun ongelmaan. Toisaalta, en voi vaatia itseltäni, että koskaan keksisin ratkaisua. Mutta voin toki pitää mieleni etualalla jatkuvasti kysymykset, mikä tässä tilanteessa teki minut onnelliseksi, tekisikö sen jonkun toisenkin, voisinko tuottaa nuo olosuhteet jollekulle toiselle, millaiset yleiset järjestelyt tukisivat näiden olosuhteiden ilmentymistä.

On tärkeää olla kohtuullinen myös epäonnistuessa. Yritys toimia eettisesti kun on enimmäkseen lievempää tai vakavampaa epäonnistumista ja hienosäädön tarvetta. Sen sijaan, että rypisin omassa huonoudessani – tämä on hirvittävän suosittu harrastus – voin todeta, että menneisyyttä en voi enää muuttaa, ja kulkea eteenpäin koettaen pysyttäytyä avoimena seuraavan tilanteen vaatimuksille.

Voin todeta, mutten totea, en aina. Luultavasti olisi kohtuutonta vaatia, että muistaisin tämän aina. Ainuudet ovat kohtuuttomuuksia. On saatava myös olla onneton ja tyhmä, hetkittäin. Kunhan siitä ei koe nautintoa ja ala ruoskia sillä itseään – koska silloin on aika kaukana itsensä kadottamisesta. (Tämän verran järkeä on aistimellisen mielihyvän välttämisessä, siten kuin asiaa ajattelen – on järkevää välttää aistimellista mielihyvää toiminnoista, jotka johtavat huomion taas toisten sijasta itseen.)

Saan toisinaan itseni kiinni haaveista vetäytyä luostariin. Kuinka helppoa olisikaan elää joidenkin sääntöjen mukaan – tai ainakin kuinka säädeltyä. Säännöistä voisi löytää esteettisen ilon. Mutta eikö juuri luostari olisi tästä elämäntyylistä ponkaistuna jotakin liian aikaisin, liian kalliisti, liiallisissa määrin, liian innokkaasti ja liian pilkuntarkasti? Ajatus moraalisesta elämästä jonakin kovana ja ehdottomana on juuri sitä kohtuuttomuutta, jollaiseksi mieluiten Juan de la Cruzin henkisen mässäilyn kuvittelisin. Ah, kuinka kovaa tämä onkaan, mutta kyllä minä kestän, hengitän sisään ja ulos ja siiilmät luooon ylös taivaaaaaseeeen. Mutta ei se ole niin kovaa. Toistaiseksi olen vielä onnistunut pitämään itseni kuolaimen ja pohkeen välissä tässä asiassa.

Mutta takaisin kysymykseen sielusta. Esitin aluksi, että sielu voitaisiin ehkä ajatella joksikin, joka syntyy vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Halutessasi voit korvata sanan ”sielu” sanalla ”luonne” - näin itsekin aion jatkossa tehdä, sillä kuolemattomista sieluista en osaa kuvitella yhtään mitään. Jos kuolemansynnit käsitetään modernilla tavalla joksikin vääräksi ehdollistumiseksi, kenties tilanteiden ja niihin liittyvien intressien vääräksi nimeämiseksi ja siitä johtuviksi ongelmakentiksi, jotka jollakin tavalla liittyvät myös perinnöllisiin dispositioihimme, kuten stressiherkkyyteen ja temperamenttiin siltä osin kuin ne ovat perimän säätelemiä, kuolemansynnit ovat tietysti kaikki, eivät vain mässäily ja himo, lihan syntejä.

Ja jos kohtuuttomuuksia, poikkeamia keskitiestä, on monia, kuten aluksi totesin ajattelevani, onko keskiteitä sitten vain yksi?

Luullakseni tähän kysymykseen täytyy vastata kieltävästi. Tämä johtuu siitä, että tilanteita, joissa keskitie kulkee, on niin monenlaisia. Se, mikä on yhdessä tilanteessa kohtuullista, ei ole kohtuullista toisessa. Esimerkiksi on kohtuullista vaatia, että aikuinen ei suutuspäissään pure toista ihmistä. Pieneltä lapselta tuollaista ei voi vielä vaatia. Tämä on tietysti ääriesimerkki. Lievempi olisi esimerkiksi kysymys iloisuudesta ja hyvän tuulen levittämisestä ympäristöön: On kohtuullista vaatia, että ollessaan suhtkoht kotonaan elinolosuhteissaan ihminen keskittyy itseensä sen verran, että saa itsensä pidettyä hyväntuulisena, tuntee tavat, joilla kohentaa omaa mieltään toisia satuttamatta ja pystyy tuottamaan ympäristölleen valtaosin iloa. Sen sijaan on kohtuutonta vaatia, että ihminen, joka on juuri esimerkiksi menettänyt puolisonsa, lapsensa tai koiransa, olisi tällä tavoin tasapainoisen iloinen. Suuren surun iskiessä ihminen ei ole moraalisesti pinnalla vaan tarvitsee autetuksi tulemista ja lähimmäisten kärsivällisyyttä. Vasta eläessään iloa hän pystyy lopullisesti käsitteellistämään ja käsittelemään kohtaamansa vaikeudet. Iloon pääsemiseen kysytään aikaa ja pehmeää ponnistelua. Se ei ole jotakin, jota voitaisiin vaatia tapahtuvan heti.

Ja kenties on kohtuullista myös, että joku ei koskaan palaudu suruista, joita on kohdannut. Tämä liittyy taas moraalin kohtuullisuuteen ja pehmeyteen: useimpia asioita voin vain toivoa ja pyytää, en vaatia.

Tilannekohtainen kohtuullisuus kohtuuttomuuden vastakohtana liittyy paitsi eettiseen toimijan, myös tilanteen muiden tekijöiden ominaisuuksiin ja siihen, mitä niistä voidaan olettaa yleisesti tiedettävän. On tosiasia, että asioita liukuu moraalin sfäärin sisään ja siitä ulos sitä mukaa, kun maailmankuvamme kehittyy ja ymmärryksemme ilmiöistä käy hienopiirteisemmäksi. Noitia ei enää polteta, kirjojakin hyvin harvoin. Sata vuotta sitten tieto taudinaiheuttajista toi hygienian aivan uudella tavalla moraalin piiriin ja viitisenkymmentä vuotta sitten ehkäisyteknologia höllensi seksuaalisuuteen liittyviä moraalisia asenteita. Suhtautumistavat, jotka ovat olleet kohtuuttomia tuolloin, saattavat nyt olla varsin kohtuullisia. Maailma muuttuu edelleen ja meidän on jatkuvasti tarkistettava asenteitamme. Mitä pitäisi ajatella siitä, että tiedämme kalojen aistivan kipua tarkasti? Entä siitä, että tiedämme hyvän tuulen parantavan päättelykykyä ja työssä jaksamista? Olisiko meidän ponnisteltava ilahduttaaksemme toisiamme pienin teoin nyt kun on olemassa tutkimustietoa siitä, että pienikin kohteliaisuus parantaa mielialaa useiden vaativien tehtävien ajaksi ja parantaa niistä suoriutumista?

Omassa elämänpiirissä vakiintuneiden uskomusten ja niihin liittyvien tapojen kohdalla kohtuullisuuden määrittely on olennaisesti helpompaa kuin niillä alueilla, joiden osalta maailmankuva on muutoksessa tai joista ei oikeastaan vallitse mitään yhteistä näkemystä. Valitettavasti kohtuullisuus on selvästi yksi niistä alueista, joista yhteistä näkemystä ei yksinkertaisesti ole. Niinpä kun kaksi (tai useampi) ihmistä koettaa olla kohtuullisia toistensa kanssa, jälki on usein rumaa, jos he olettavat, että toisen käsitys kohtuullisesta on sama kuin heidän omansa ja että toinen osoittaa jo tavoillaan hoitaa asioita vaatimuksia itselle. Tämän takia on hankalaa olla esimerkiksi kasvissyöjä. Suuri osa kohtaamistani ihmisistä olettaa, että se, että olen kasvissyöjä, tarkoittaa, että vaadin myös heitä olemaan, ja heistä tällainen vaatimus on kohtuuton. Tässä olen heidän kanssaan samaa mieltä – se olisi kohtuuton vaatimus. Minusta taas tuntuu kohtuuttomalta, että minun pitäisi tehdä jotakin, jota pidän omalta kohdaltani kohtuuttomana, vain siksi, että jos toimin siten kuin hyväksi näen, joku toinen saattaa loukkaantua siitä, että tavoittelen kohtuullisuutta siten kuin sen ymmärrän mahdolliseksi tällaisessa yhteiskunnassa, tässä yhdessä kysymyksessä.

Kai ainoa tapa onnistua elämään sovussa moninaisten elämäntapojen kirjossa on tietty kiinnostus ja suvaitsevaisuus. Sen hyväksyminen, että on monta tapaa toteuttaa kohtuullisuutta.

Se, mistä nyt kirjoitan, tilannekohtainen kohtuullisuus, on erittäin vaikeasti toteutettavaa. Ideaali, kenties, enemmän kuin toteutuva realiteetti. Ja jälleen – riippuu elämänpiiristä, ei vain mielialasta, mikä on keskitie. Kenties Juan de la Cruzin ympäristössä Jumalan makustelu osana arjen pieniä rituaaleja, keskittyminen suitsukkeen tuoksuun ja polviin kovalla lattialla, keskittyminen keskittymiseen, nautinto siitä, että havainnoi, on ollut kohtuuttomuutta, joka on yllyttänyt väärään mystisismiin. Mutta entä meille, jotka elämme toisenlaisessa maailmassa?

Meidän maailmamme ei liiemmin rohkaise pysähtymiseen ja mystisiin vajoamiin, pikemminkin päinvastoin. Meidän odotetaan jatkuvasti suorittavan, muuttuvan, olevan itsellisiä ja uneksimattomia. Meidän odotetaan jatkuvasti kiinnittyvän näkymättömiin päämääriin, jotka ovat jonkun toisen asettamia ja usein neljännesvuosittain tarkistettavaa laatua. Ehkä tässä ympäristössä pysähtyminen, seinämateriaalien haistaminen vuosikausia niiden ohittamisen jälkeen, pysähtymisestä nauttiminen, maailman kokonaisuuden hahmottaminen, neljännesvuosikatsaukset ylittävään hyvään pyrkiminen ei ole kovinkaan suuri riski?

En osaa sanoa, onko kohtuutonta pyytää ihmisiä yrittämään jotakin, joka selvästi on erittäin hankalasti toteutettavissa ja tuottaa lähinnä epäonnistumisia. Pidän itse tuollaisista haasteista enkä siksi koe pysähtymisen ja eettisten tilanteiden aistimellisen tunnustelun pyyntöä kohtuuttomana.

Kirjoittaja: Veloena http://skblogit.fi/veloena/

Totoro on hurmaava hirviö

2006-10-13T10:16:00.000+03:00

Hayako Miyazakin Naapurini Totoro vihdoin saatu Suomenkin elokuvateattereihin - oli jo korkea aikakin.

Elokuva on nimittäin kiistatta animen klassikko sekä Japanissa että maailmalla, ja saanut ensi-iltansa jo 80-luvulla. Suomessa se on aiemmin nähty televisiossa, mutta laajempaan levitykseen se on uskallettu laittaa vasta nyt, kun muut Studio Ghiblin animaatiot ovat menestyneet Suomessa.

Elokuvassa 11-vuotias Satsuki ja 4-vuotias Mei saapuvat isänsä kanssa asumaan autiotaloon Japanin maaseudulle kolmestaan, koska tyttöjen äiti on sairaalassa. Äitiä on ikävä, mutta onneksi takapihalta löytyy polku metsän salaiseen osaan Totoro-nimisen metsänhengen luokse. Totoro on pörröinen ja sympaattinen otus, valtava mutta ystävällinen.

Elokuva etenee hitaasti. Juoni ei ole yhtä tiivis ja ehjä kuin monissa Miyazakin tuoreemmissa elokuvissa. Totoro on selkeämmin lasten elokuva kuin aiemmin Suomessa nähdyt Porco Rosso, Henkien kätkemä ja Liikkuva linna. Mitään kovin dramaattista ei tapahdu. Pienien ja arkistenkin asioiden kuvaamiseen käytetään runsaasti aikaa. Toisaalta nimenomaan tässä näkyykin Miyazakin nerous, yksityiskohtien tarkkuudessa.

Olen aiemminkin ajatellut, että ainakin osa studio Ghiblin elokuvien viehätyksestä syntyy siitä, että ne voivat yllättää katsojansa koska tahansa.

Tarina ei etene sitä tutuinta Aristoteleen auraamaa latua pitkin; yksiulotteista pahaa ei ole, mikä tahansa ratkaisu on mahdollinen. Olen aiemmin syyttänyt tästä kulttuurieroja.

Totoroa katsellessani ajattelin, että ehkä kysymys on pikemminkin lapsen ja aikuisen maailman välisistä eroista. Totorossa asioita onnistutaan tosissaan tarkastelemaan tarhaikäisen tasolta käsin. Maagiset asiat eivät ole sen ihmeellisempiä kuin muutkaan, koska kaikki maailmassa on uutta ja käyttäytyy arvaamattomasti. Esimerkiksi kodin osoittautuminen kummitustaloksi ei yllättäen olekaan pelottavaa vaan pelkästään kivaa. Äkillinen kompastuminen ja putoaminen karjuvan hirviön niskaan on valtavan suuren riemun aihe.

Hahmoina Totoro, kissabussi ja muut metsän öllinkäiset ovat ihastuttavia. Erityisesti minua viehättää Susuwatari, eräänlaiset liikkuvat hiilenapalaset, jotka asuvat tyhjissä taloissa ja kehräävät nurkkiin pölyä. Samanlaisia pikkuotuksia näkyy myöhemmin myös Henkien kätkemässä - vielä kun keksisi, millä ne saisi karkotettua omasta asunnostaan.

Nausicaa.net - fanisivusto englanniksi
Online Ghibli - toinen englanninkielinen sivusto
Totoro suomenkielisessä wikipediassa
Maahantuoja Cinema Mondon sivut
Studio Ghiblin viralliset sivut - komeaa katsottavaa, mutta japaniksi

Louhi: Ei hunningolle tänään

2006-10-12T19:02:00.000+03:00

10.10. vietetään Aleksis Kiven syntymäpäivää ja Mielikirjapäivää. Kun minulle tarjottiin mahdollisuutta kirjoittaa omasta lempikirjastani, otin tehtävän vastaan mielelläni, vaikka tiesin jo silloin, ettei tehtävä ole mitenkään helppo. Minulla on nimittäin vaikeuksia nimetä mielikirjaani. Niitä on niin monta ja mieleni vaihtelee kovin usein. Mielikirjani on nimittäin yleensä se kirja, jota parhaillaan luen tai se, josta vasta haaveilen. Koska olen lukenut paljon kirjoja, myös lempikirjoja on elämäni aikana ollut useita.
Alexandra Fullerin Ei hunnigolle tänään sopii hyvin mielikirjakseni. Se on pehmeäkantinen eikä se paina paljon. Niinpä sitä on mukava kantaa laukussa ja lukea vaikkapa matkoilla. Valitettavasti en kuitenkaan matkustele kovin paljon, joten kirja on ollut hieman keskeneräinen jonkin aikaa. Kirja kertoo Alexandrasta eli Bobosta ja hänen lapsuudestaan Afrikassa vuosina 1972 - 1990. Bobon vanhemmat viljelevät maata vaihtelevin tuloksin. Niinpä koko perhe muuttaa tuon tuostakin uuteen ympäristöön. Alexandra Fuller kirjoittaa riemastuttavan hauskasti asioista, jotka voisivat saada monen ihmisen kyyneliin, kuten väkivaltaisesta ja poliittisesti levottomasta ympäristöstä.

”Luuletko, että se sattuu?”
”Mikä?”
”Kun huulet hakataan irti”
”Miksi sinulta hakattaisiin huulet irti?”
Kohautan harteitani.
”Kuka sen tekisi? Kuka sinulle on sellaista puhunut?”
”Kaikki tietää että terrot hakkaa ihmisiltä huulet irti, jos vaan saa kiinni.”
Sisarellani ja minulla on molemmilla isot huulet. Kumihuuliksi muut kutsuvat niitä. Afrikkalaisillakin on kumihuulet. Minä yritän muistaa imeä huulia sisäänpäin, erityisesti valokuvia otettaessa, jottei kukaan luulisi, että olen puoleksi muntu. Minua ei haittaisi, jos minulta hakattaisiin huulet pois tai jos niitä ainakin veistettäisiin pari kokoa pienemmiksi, koska sitten toiset lapset eivät enää kiusaisi minua.
”Sinulla on kumihuulet. Niin kuin muntulla.”
”Eikä ole” Imen huulia sisään.
”Sinä imet huulia sisään.”
”Enkä ime.”
Äiti sanoo:”Eivät ne ole kumihuulet, ne ovat täyteläiset huulet.” Hän sanoo:”Brigitte Bardot’lla on täyteläiset huulet.”
”Onko hän muntu?”
”Ei todellakaan ole. Hän on elokuvakaunotar. Hän on ranskalainen.”
Mutta minä en piittaa siitä, onko Brigitte Bardot ranskalainen tai jokin elokuvakaunotar; ei häntä minun huulistani kiusata.
Vanessa sanoo:”Huulien irti hakkaaminen sattuisi ihan karseasti. Tietysti se sattuisi, hei.”
”Tietysti. Se sattuu.”
”En minä itkisi.”
”Kyllä itkisit.”
”Enkä itkisi.”
Vanessa tarttuu ranteeseeni molemmin käsin ja kiertää ihoa vastakkaisiin suuntiin, tekee minulle kiinalaisen rannerenkaan. Minulla on pitkiä hiuskiehkuroita käsivarsillani, ja räkä on tehnyt niihin jakauksia paikkoihin, joihin olen pyyhkinyt nenääni. Räkä tekee vihreän, pitkän kuvion vaaleaan, auringon polttamaan tukkaan.
”Aijaijai, auuuts!”
”Sattuuko?”
”Ja, ja! Ai että sattuu!” Alan itkeä.
”Uskotko nyt?”
”Ja.”
”No niin, älä itke enää.”
”Okei.” Pyyhin nenän käsivarteen.
”Älä hei pyyhi nenääsi käsivarteen, yäk.”
Itken vielä enemmän.
”Vielä paljon pahemmasti sattuu kun huulet hakataan irti.”
”Okei.”
”Niin että itkisitkö?”
”Ja, ja. Itkisin, joo.”

s. 62 - 63

Fullerin huumori on hiljaista, juuri sellaista, mikä syntyy, kun asioita tarkastellaan lapsen suppeasta näkökulmasta toteavan asiallisesti, moralisoimatta, tuomitsematta, arvottamatta. Yhtä itsestään selvästi kuin hän kertoo maanosansa vallitsevasta kaaoksesta, rotusyrjinnästä ja väkivallasta, hän kertoo äitinsä alkoholismista ja perheen rahavaikeuksista sekä muusta perheestä. Bobon perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi sisar Vanessa eli Van sekä varhain kuolleet sisarukset. Äiti tuntuukin hukuttavan viinaan murheitaan. Humalassa hän muuttuu hyvin isänmaalliseksi.

Äitikään ei tiedä, kuka hän on.
Kerran hän valvoi koko yön kuunnellen skotlantilaista musiikkia ja itkien.
”Tämä musiikki” - hänen nenänsä värähtää - ”on niin kaunista. Se saa minut tuntemaan koti-ikävää.”
Äiti on elänyt Afrikan ulkopuolella vain kolme vuotta elämästään.
”Mutta tämä on sinun kotisi.”
”Mutta minun sydämeni” - äiti yrittää jysäyttää rintaansa - ”on skottilainen.”
No herran tähren. ”Sinähän inhosit Englantia”, huomautan.
Äiti nyökkää, ja hänen päänsä keikkuu kuin kananpojalla, jolta on niskat nurin. ”Olet oikeassa”, hän sanoo. ”Mutta minä rakastan Skotlantia.”
”Mitä?” minä kysyn vaativasti, ”mitä sinä rakastat Skotlannissa?”
”No… no…” äiti kurtistaa kulmiaan ja katsoo minua tarkkaan nähdäkseen, yritänkö huijata häntä. ”Musiikkia”, hän sanoo lopulta ja alkaa taas kyynelehtiä. Äiti vihaa Skotlantia. Hän vihaa lakeja, jotka kieltävät autolla ajamisen alkoholin vaikutuksen alaisena, ja hän vihaa kylmyyttä. Kylmyys saa hänet itkemään ja sitten hän saa malariakohtauksen.

Hänen silmänsä ovat puolitangossa. Niin minä ja sisareni sanomme, kun äiti on juovuksissa ja hänen silmänsä lerppuvat. Silmät puolitangossa. Niin kuin postitoimiston lippu jonkun merkittävän henkilön kuoltua; ja merkittäviähän henkilöitä kuolee Sambiassa sattuneista syistä harva se viikko.

s. 19 - 20.

Otavan kirjailijamatrikkelin mukaan Alexandra Fuller on syntynyt Englannissa 29.3.1969, jonne hänen perheensä muutti joksikin aikaa Afrikasta. Bobo oli parivuotias, kun Fullerit muuttivat vuonna 1972 Rhodesiaan, Mosambikin rajalle alkeelliselle maatilalle viljelemään tupakkaa. Maan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1981 perhe muutti pariksi vuodeksi Malawiin ja sen jälkeen maatilalle Sambiaan, jossa vanhemmat asuvat edelleen. Alexandra Fuller on suorittanut BA-tutkinnon Kanadassa Acadian yliopistossa. Hän avioitui amerikkalaisen Charlie Rossin kanssa Afrikassa ja he muuttivat USA:n Wyomingiin. Perheeseen kuuluu kaksi lasta, 9-vuotias tyttö ja 5-vuotias poika. Fuller asuu nykyisin Idahossa, kasvattaa hevosia ja työskentelee freelance-toimittajana. Perhe suunnittelee muuttoa Tansaniaan. Fuller käy usein Afrikassa. Hän on nykyään Yhdysvaltain kansalainen, mutta sanoo olevansa ja tulee aina olemaan afrikkalainen.

Alexandra Fuller: Ei hunnigolle tänään. Afrikkalainen lapsuuteni. Otava 2005. Englanninkielinen alkuteos Don’t Let’s Go to the Dogs Tonight An African Childhood.

Kirjoittaja: Louhi www.louhi.vuodatus.net

Haavetar: Tove Janssonin kesäkirjasta (ja vähän muistakin lemppareista)

2006-10-09T21:10:00.000+03:00

On kirjoja, joista on tullut minulle lempisellaisia ajan myötä, pikkuhiljaa, sulatellen. Sitten on niitä, jotka ovat olleet kuin ilotulitus – lumonneet räjähtäen. On vielä kolmanlaisia, sellaisia, joissa on kotonaan heti. Sulatellen lemppariksi muodostunut on Pentti Saaritsan runokokoelma Kuuden syksyn runot. Sydämeeni sinkoutui ja pesi Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo. Sellainen minulle heti kotoinen on ollut Tove Janssonin Kesäkirja, ja siitä teille nyt kerron.

Kesäkirja on ilmestynyt alunperin ruotsiksi (Sommarboken, Schildts 1972) ja suomeksi Kristiina Kivivuoren kääntämänä vuonna 1973 (WSOY, Porvoo). Kirjassa on kaksikymmentäkaksi lukua ja ne toimivat mielestäni yksinäänkin hyvin – jos vain malttaa lukea niin... Se ei kuitenkaan ole pirstaleinen, vaikka kesiäkin siihen mahtuu useampi. Ja mikä erityisen hienoa - ja Tove Janssonille ominaista, niin siinä on sanoma, mutta ei saarnaa.Kesäkirja alkaa uintiaamusta, jossa lukija pääsee aistimaan tapahtumien ympäristön eli saaren kesän ja tapaa kirjan keskeiset henkilöt:

”Oli varhainen, hyvin lämmin aamu heinäkuussa ja yöllä oli satanut. Paljas kallionpinta höyrysi, mutta sammal ja kallionraot olivat kosteutta tulvillaan ja kaikki värit olivat syventyneet. Kasv[i]llisuus kuistin edessä oli sademetsää, se oli aamuhämyssä vielä, ilkeitä lehtiä ja kukkia vieri vieressä, hänen piti varoa ettei tulisi niitä katkaisseeksi kun hän siinä kulki etsimässä, käsi suun edessä ja koko ajan peläten horjahtavansa.
Mitä sinä teet? kysyi pikku Sophia.
En mitään, hänen isoäitinsä vastasi. Toisin sanoen etsin irtohampaitani, hän sitten lisäsi äreästi.”- Tove Jansson (suom. Kristiina Kivivuori), Kesäkirja (WSOY 1973), s. 7

Sophian äiti on kuollut ja hän viettää saaressa kesää isoäitinsä ja isänsä kanssa. Isä kuvataan työntouhussa ja hän on osallisena tapahtumiin vain harvoin. Tarinassa keskitytäänkin kuvaamaan Sophian ja isoäitinsä yhteisiä kokemuksia. Lapsi ihmettelee ja kyseenalaistaa, isoäiti selittää välillä tietämyksensä ja välillä mielikuvituksensa mukaan.

”Aurinko nousi, hetken aikaa usva hehkui, sitten se oli poissa. Vedessä paadella lojui alli, se oli märkä ja kuollut ja muistutti kuivaksi väännettyä muovipussia. Sophia selitti, että se oli vanha varis. Isoäiti ei uskonut.
Mutta nythän on kevät! Sophia sanoi. Eivät ne kuole tähän aikaan, ne ovat ihka uusia ja ovat juuri menneet naimisiin, itsehän sinä sanoit.Tjaa, vastasi isoäiti. Tämä se nyt kumminkin kuoli.
Millä tavalla se kuoli! huusi Sophia, hän oli hyvin vihainen.
Onnettomaan rakkauteen, selitti isoäiti. Kaiken yötä se laulaa allitti allilleen ja sitten tuli toinen, joka vei sen siltä, ja silloin se pisti päänsä veteen ja lähti ajelehtimaan pois.
Ei se ole totta, huusi Sophia ja alkoi itkeä. Allit eivät huku, kerro kunnolla.
Silloin isoäiti kertoi, että tämä se vain sattui lyömään päänsä kiveen, se laulaa allitti niin ylen määrin ettei katsonut eteensä uidessaan, ja niin sitten kävi niin kuin kävi, juuri kun se oli onnellisimmillaan.”- Tove Jansson, emt., s. 20

Isoäiti ei ole elämänkokemuksineen Sophian yläpuolella, vaan osaa olla tasaveroinen ystävä pienelle Sophialle.

”--- Eikö se ole kaunis, Sophia kuiskasi. Luonnonkihara.
Hyvin kaunis, myönsi isoäiti. Hitaasti nyökäten he katsoivat toisiinsa, ja Sophia huokasi ja selitti: Minä aion suojella häntä. Eikö voitaisi perustaa salainen yhdistys, joka suojelisi häntä? Se on vain ikävää, ettei Pipsa kuulosta lainkaan ylhäiseltä. Isoäiti ehdotti, että he sanoisivat lasta Berenikeksi, noin vain yhdistyksen kesken siis. Berenike oli eräs kuningatar, joka tuli kuuluisaksi hiuksistaan, ja lisäksi se oli eräs tähtikuvio.
Tämän salaisen kuvakielen ympäröimänä Pipsa kulki saaressa, hänestä oli tullut monen vakavan keskustelun aihe. Siinä oli harvinaisen pieni ja säikky lapsi, joka ei osannut olla yksin. Sen tähden Sophialla oli kiire yhtenään, pariksi minuutiksi hän enintään uskalsi jättää vieraansa omiin hoteisiinsa. Isoäiti makasi vierashuoneessa mökin takaosassa ja kuuli Sophian tulevan, läähättäen tyttö kapusi portaat, rämähti sisään, istui sängylle ja kuiskasi: Minä tulen hulluksi. Hän ei halua opetella soutamaan koska ei uskalla mennä veneeseen. Hänen mielestään vesi on kylmää. Mitä me tehdään Berenikelle?
He pitivät asian johdosta lyhyen kokouksen lyömättä mitään lukkoon vielä toistaiseksi, ja Sophia syöksyi taas ulos.”- Tove Jansson, emt., s. 23-24

Paitsi perinteisen lämmin, niin isoäiti on myös epäsovinnainen ja inhimillinen. – Polttaa tupakkaa (aina muistaessaan salaa), puhuu karkeastikin, kinaa kuin pieni lapsi, pitää päänsä ja salaisuutensa. Kirjan edetessä vanhuuskin etenee ja voimat vähenevät. Isoäidin taustaa on pieninä murusina, mutta ne kaikessa pienuudessaankin kertovat paljon isoäidin persoonasta.

Sophia on herkkä, utelias ja vilkas, ja myös uskomattoman vahva ja syvällinen. Hän janoaa isoäitinsä seuraa ja elämänviisautta, mutta hän kykenee myös seikkailemaan yksin. Välillä hän uhmallaankin venyttää ja löystää napanuoraa isoäitiinsä. Isoäiti on kuitenkin usein se, joka ratkaisee ongelmat, vaikka hän ei tuo sitä esiin. Hän myös ammentaa lapsenlapseltaan, kysyy ja kyseenalaistaa. Ja Sophian lailla isoäitikin kysyy vaikeita:

”Luuletko, että kaikilla enkeleillä on leninki niin ettei kukaan tiedä, kumpaista lajia ne ovat?
Älä kysy niin tyhmästi, kun kerran tiedät että niillä on leninki. Kuuntele tarkkaan, kun minä selitän: Jos joku tahtoo varmasti tietää, mitä lajia joku toinen on, niin tarvitsee vain lentää sen alitse ja kurkistaa, onko sillä housut.Aha, isoäiti sanoi. Hyvä tietää. ---”- Tove Jansson, emt., s. 33

Kirjassa onkin ihanaa, että mielikuvitus ei katso ikää, vaan sitä löytyy yhtä lailla lapsenlapsesta kuin isoäidistäkin. Ja isoäiti ei leiki suinkaan pelkästään Sophian kanssa, vaan myös yksin, eikä hän verhoa leikkimistään miksikään muuksi - aikuisten jutuksi tai puhdetyöksi.

"Mutta kummitusmetsässä istui isoäiti ja veisteli outoja eläimiä.
---Mitä sinä puuhaat? kysyi Sophia.
Leikin, vastasi isoäiti.”- Tove Jansson, emt., s. 15

Vaikka kirjassa kuvataankin idyllistä - ja välillä sopivasti kutkuttavan hurjaa - saarielämää, niin itse lapsuutta ja vanhuutta ei esitetä mitenkään helppona ja silkkana ilona. Kirjassa on pitkälti kyse elämän suurista kysymyksistä. Niin lapsuudessa kuin vanhuudessa on molemmissa ilonsa ja surunsa – osin erit, osin samat – ja lukija pääsee samaistumaan kumpaankin.

Kirja on nautinnollista luettavaa niin kieleltään kuin sisällöltään, sillä Tove Jansson tietää mikä on elämässä oleellista ja osaa sen myös ilmaista. Kirjan loputtua minulla on tunne, että olen paitsi saanut runsaasti elämyksiä, välillä surrut syvästi ja sitten iloinnut yli pilvienkin, niin olen myös viisastunut ja vahvistunut. - On kuin olisin viettänyt kesiä saaressa tyttö ja isoäiti ystävinäni. Siinä on jotain hellivän tuttuakin, sillä olin lapsuuteni kesät pitkälti isäni äidin hoivassa, satumetsän ja taikameren ääressä.

Tartun Kesäkirjaan kiihkeimmin keväisin. Ensi talvena aion lukea sen alkuperäiskielellä ruotsiksi – taikka sitten kuunnella sen itsensä Tove Janssonin lukemana. Tätä tarinaa ei ajanhammas puhki nakerra eivätkä vuodet paina.

Hyvä kirja paitsi tyydyttää, niin myös jättää jälkeensä janon. Mitä Kesäkirjan jälkeen? - Jos lapsuuden kuvauksia haluaa lisää, niin suosittelen lukemaan Tove Janssonin (osin hulvattoman fiktiivisen) omaelämäkerrallisen kirjan Kuvanveistäjän tytär. Vanhuudesta ja merimatkasta kertoo Kyllikki Villa kirjassaan Vanhan rouvan lokikirja. Elämyksellisiä kuvauksia saarielosta – kera kuvien - löytyy Venny Soldan-Brofeldtin kirjasta Merimajamme ja me. Lapsen suruissa hellästi lohduttaa ja niiden käsittelyä auttaa Eppu Nuotion runoteos Näin pienissä kengissä (kuvitus Katja Tukiainen). Ja Kesäkirjan lämpimän, viisaan ja mielikuvituksellisen hengen löytää tietenkin myös Tove Janssonin Muumi-kirjoissa.

Kirjoittaja: Haavetar www.haavetar.blogspot.com

Valokuva: Haavetar

Häämatkalla Bo Carpelanin kanssa

2006-10-09T12:35:00.000+03:00

Tutustuin mielikirjaani kymmenen vuotta sitten työn merkeissä. Olin saanut opettajan pestin ja innostuneena päätin kahlata kesäloman aikana upouuden oppikirjan lukuehdotukset yläasteikäisille. Heinäkuu oli jo taittumassa elokuuksi, ja luettavaa yhä riitti. Lopulta sain järjettömän loistoajatuksen: kuljetan loput kirjat mukanani häämatkalle!

Matkalaukussa lenteli sitten myös Bo Carpelanin Kaari – kertomus kesästä joka oli toisenlainen kuin muut kesät (suom. Helena Anhava, Otava 1970). Suhtauduin kirjaan nuivasti. Opiskeluaikana Carpelanin muuta tuotantoa oli analysoitu harjoituskursseilla, mutta hänen tekstinsä olivat tuolloiselle, nostalgiaa ja pysähtymistä kaihtavalle minälleni vieraita. Kaari vaikutti nimensä puolesta tylsältä, eikä kansikuvassakaan ollut kehumista: sininen, valuvainen merimaisema. Osasin jo aavistella tulevien oppilaideni kommentit: ”Hä? Tämmönen, ei tässä oo mitään. Onks pakko, eiks oo mitään muuta?”

Pakko oli lukea edes tämä yksi Carpelan, sivuja onneksi vain 134. Aloitin takakansitekstistä. Siellä pehmiteltiin tympeää lähestyjää siteeramalla kirjoittajaa:

”Minusta kaikissa hyvissä lastenkirjoissa on aineksia aikuisten maailmasta (niin kuin kaikissa aikuisten kirjoissa pitäisi olla aineksia lasten maailmasta) – aivan kuten kaikissa oikeissa lapsissa ja aikuisissa.”

Rajat oli kaadettu. Avasin kirjan ja sain eteeni miljöön, jossa kaikki tapahtuu:

"Kun me ensimmäisen kerran kävimme siellä eräänä varhaiskevään päivänä, oli taivas korkealla. Isä oli ostanut vanhan ahtaan kalastajamökin niemeltä, jonka edessä oli aava meri. Siellä oli myös lahti ja sen rannalla matalia tuuhealatvaisia petäjiä. Lumi oli vielä maassa ja puitten varjot piirtyivät sille jyrkkinä. Mutta suojapuolella kumottivat jo kallioitten pinnat sen alta. Suoraan ylhäältä katsottuna paikka mahtoi olla suunnilleen ravunsaksen näköinen.” (5)

Sen jälkeen annettiin aavistuksia henkilöhahmoista ja tunnelmista - ja teksti vei mukanaan. Arvelen, että vastavihitty aviomies jäi välillä vähemmälle huomiolle kuin Kaari.

Kaari kertoo 11-vuotiaasta kaupunkilaispoika Johanista ja hänen eräästä saarikesästään vanhempiensa kanssa. Kaari on poikaa kiehtova lähisaari, jonka ympärillä velloo arvaamaton meri kuolemaan kuljettavine delfiineineen, mutta myös ihmisen elämänkaari pienoiskoossa. Yhteen ihanteellisen verkkaiseen, ajattelulle ja kokemiselle tilaa antavaan kesään mahtuukin Johanin haparoiva siirtyminen lapsuudesta nuoruuteen, elämän ja ihmisyyden omatahtinen ymmärtäminen.

Tuona kesänä Johanin ulkoinen reviiri saa tarkat ääret, mutta sisäinen maailma laajenee uusien tuttavuuksien myötä. Hän tutustuu reippaaseen ja rehtiin Noraan, joka asuu sydänsairaan isänsä Söderin kanssa. Kaaressa asuu kummallinen, aikuisen ikäinen ja kokoinen, mutta varhaislapsuuteen mieleltään pysähtynyt Marvin äitinsä Gerdan kanssa. Loman aikana kolmikon ystävyys tiivistyy ja joutuu koetukselle.

Kirjassa myös aikuiset ja lapset kohtaavat aidosti; lapsiin suhtaudutaan vakavasti, heille on aikaa ja heille puhutaan kuten järkeville vertaisille, ihmisille. Niin kuin Söder Johanille:

”- - Sinä olet muuttunut, poika. - - Sinä olet tullut vanhemmaksi. Sen näkee. -- Vaikeimmat... vaikeimmat on ihmisellä yksin itsensä kanssa. Senhän sinä tiedät.” (120-121)

Teoksen keskiössä ovat lapset, kesäntäyteinen elämä, mutta yhtä lailla mukana väikkyy kuolema. Marvinin vamman kautta tuodaan puolestaan lähemmäs uudenlaista toiseutta ja juhannuskokolle saapuva, ökyrikas kaupunkilaisperhe antaa lempeän Nooran vastapoolin ja jänniteen: Johania kiehtovat, ulospäin kovat ja ennakkoluuloiset riidanhaastajat, sisarukset Erikin ja Beatricen, jotka ovat tottuneet ottamaan maailman omakseen sosiaalisella asemallaan ja erilaisuuden pilkalla. Lukijana Marvinin puolesta närkästyy ja sisarukset saavat antipatiat, mutta Carpelan antaa ymmärryksensä myös näille lapsille eikä maalaa heistä yksioikoisen mustia, vain hienoisen harmaan hipaisemia. Sekin harmaa on herkkä, sadetta enteilevä.

Sama surumielinen, sumun harmaa, kuultava herkkyys leimaa koko tarinaa. Kirjasta tapaa muistumia omasta lapsuudesta: monta tutunoloista tunnelmaa ja oivalluksen hetkeä, pilkahduksia aikuisten merkillisestä maailmasta.

Kaaren arkisen oloisista repliikeistä ja kuvauksista, todellisuuden toteavasta havainnoinnista nousee syvempi taso: pieniä portteja, kielikuvia ja toistuvia motiiveja, joita voi avata ja seurata - tai jättää silleen. Kaaressa on ihan kaikki, mitä nuortenkirjalta opettajana, äitinä ja lukijakokijana odotan. Se kunnioittaa kaikenikäisiä lukijoita: teksti on kaunokirjallisesti ja kielellisesti loistava, eikä se sorru lukijan kosiskeluun turhalla hötkyilyllä tai pinnallisuudella, jolla nuoria rasitetaan muutenkin eli Noran sanoin:

”- Niissä on vain möykkää. Minä pidän oikeista kirjoista. - - Oikeista, oikeista. Joissa kerrotaan sellaisesta mitä on.” (18)

Kirjan matkassa pääsee jonnekin, mitä ei aikuiselle enää missään ole ja mitä lapsi ei ihan vielä ole saavuttanut: jonkinlaiseen äärimmäisen herkkään, häivähtävään rajatilaan. Siellä vain käväistään, se hipaisee hellästi, sen ehkä ehtii huomata tai sitten ei - ja kohta maisema on jo toinen.

Bo Carpelan on Kirsi Kunnaksen kanssa oikeassa siinä, että lasten- ja nuortenkirjoihin liitettävät ikäsuositukset ovat useimmiten täysin keinotekoisia, ne rajaavat liikaa ja unohtavat lukijan yksilöllisyyden. Luin nuortenkirjaksi tituleeratun Kaaren myöhemmin ääneen seitsemänvuotiaalle esikoispojalleni. Hän kuunteli tekstiä ilta toisensa jälkeen hievahtamatta, esitti oivallisia kysymyksiä ja riemastui kuullessaan, että kirjaan on myös jatko-osa Paratiisi: kertomus Marvinin ja Johanin ystävyydestä 2 (1973), joka sijoittuu kaupunkiin.

Noiden kirjojen kautta minä uskaltauduin Bo Carpelanin runojen ja ns. aikuisromaanien pariin. Niitä vaivaa sama kuin opiskeluaikoinani. En pysty lukemaan kuin muutaman sivun - tosin nyt täysin toisesta syystä. Bo Carpelan kirjoittaa teoksessaan Benjamin (1998), että hyvä kirja antaa lukijalleen huimauksen tunteen. Minä reagoin vielä vahvemmin. En kykene sulattamaan niin totaalista hyvää niin tiiviinä, monikerroksisina annoksina: olen pakahtua. Kuin olisin häämatkalla kaiken aikaa.

Kirjoittaja: Katja K. www.kirjavaa.blogspot.com

Valokuva: Katja K.

Ylpeys

2006-10-09T09:04:00.000+03:00

Kohdalleni osui ensimmäisestä ja "pahimmasta" kuolemansynnistä kirjoittaminen. Sattumoisin löysin runon, jossa ylpeys näkyy. Siispä aloitan sillä. Jos jotakuta turhauttaa runojen lukeminen, niin kursiivilla säkeisiin jaetun osuuden voi vallan mainiosti rullata näytöltä sivuun. Niin minäkin ennen tein. Toisaalta uteliaat voivat lukea lisää runoilijasta ja nimenomaisesta käännöskokoelmasta esimerkiksi Kiiltomadosta.

Ei, minä en halua mitään.
Johan sanoin etten halua mitään.

Älkää tuoko minulle johtopäätöksiänne.
Ainoa johtopäätös on kuolema.

Älkää tyrkyttäkö minulle taidekäsityksiänne!
Älkää puhuko minulle moraalista!
Viekää metafysiikka hiiteen!
Älkää ylistelkö täydellisiä järjestelmiä, älkää
latoko riviin eteeni tieteiden saavutuksia,
(tieteiden, herrajumala, tieteiden!)
tieteiden, taiteiden, modernin sivilisaation!

Mitä pahaa minä olen tehnyt jumalille?

Minä olen teknikko, mutta tekninen vain tekniikassa.
Sen ulkopuolella olen hullu ja olen sitä täysin oikeutetusti.
Täysin oikeutetusti, kuuletteko?

Jättäkää minut Jumalan tähden rauhaan!
Haluatteko että olisin naimisissa, mitätön, arkinen,
veronmaksukykyinen?

Haluatteko että olisin vastakohta, jonkin asian vastakohta?
Jos olisin joku toinen, olisin teille kaikille mieliksi.
Yrittäkää sietää minua sellaisena kuin olen!
Painukaa helvettiin ilman minua,
tai antakaa minun painua helvettiin omin neuvoin!
Miksi meidän pitäisi mennä yhdessä?

Älkää tarttuko minua käsipuolesta!
En pidä siitä että minua tartutaan käsipuolesta.
Haluan olla yksin.
Sanoin jo että olen yksin!
Mikä riesa että minusta halutaan seuraa!

Oi sininen taivas – sama kuin lapsuudessani –
ikuinen totuus, tyhjä ja täydellinen!
Oi lempeä, ikiaikainen ja mykkä Tejo!
Pieni totuus jossa taivas päilyy!
Oi jälleennähty murhe, Lissabon, muinainen ja nykyinen!
Mitään ette minulle anna, mitään ette ota pois
mitään sijaa ette saa tunteissani!

Jättäkää minut rauhaan! En viivy kauan, en koskaan viivy…
Niin kauan kuin viipyvät Kadotus ja Hiljaisuus
tahdon olla yksin.

(Fernando Pessoa: Lisbon Revisited (1923), s 139-140, kokoelmasta En minä aina ole sama, suom. Pentti Saaritsa, Otava 2001)

Ylpeän lempisana on ei, huutomerkillä, ja laskujeni mukaan tässä runossa huutomerkkejä on perätä viisitoista, erimuotoisia kieltosanojakin neljätoista. Ylpeä vartioi omia rajojaan tarkasti ja epäluuloisesti. Älä vaan yritä mitään! Älä luulekaan! Minä päätän! Ei käy! Ei!

Ylpeä pelkää että joutuisi myöntämään jonkin (ihmisen, paikan, asian) tärkeäksi. Silloinhan ylpeä ei olisikaan itseriittoinen, vaan tarvitseva ja avautuva, ja oma ylpeys horjuisi. On helpompaa vakuuttaa ”mitään ette minulle anna”, ja sanoa näin myös tieteestä, taiteesta ja muusta sivilisaatiosta. Ylpeä haluaa olla omaa mieltään, omassa mielessään.

”Tahdon olla yksin.” Ylpeä on yksin, sillä ylpeys ei siedä vieressä kulkemista tai tasa-arvoisuutta, ylpeälle muut ovat niitä kiusankappaleita: ”Mikä riesa, että minusta halutaan seuraa! - - En pidä siitä että minua tartutaan käsipuolesta”. Ylpeä epäilee, että joku tärkeä ihminen huomaisi ylpeän käsi kädessä jonkun kanssa. Itsenäisen ihmisen mainehan siinä menisi, jos olisi toisen talutettavana. Ylpeä hyväksyy vain toisen vaihtoehdon: jos ylpeä itse armollisesti ojentaa kätensä jollekulle, johdattaa ja opastaa, niin silloin hän samalla kerää itselleen sopivaa mainetta ja kunniaa. Ylpeä haluaa olla se Asiantunteva Pedagogi, Suuri Guru tai Julkinen Hyväntekijä, joka auttaa ihmisiä etäältä.

Ylpeän yksinäisyys on muiden sivuuttamista. Kyllähän ylpeä puhuu ja kirjoittaa, siis kommunikoi, paljonkin. Kirjoittajapiirien ylpeät kantavat kokoontumiseen viisikymmentä sivua luettavaa ja heidän mielenkiintonsa herpaantuu heti kun oma teksti on käsitelty ja kommentoitu. Sitten voi lähteä kaljalle, kahville tai tupakalle, mitä mieltä paikalla on muuten notkua, kun on jo saanut äänensä kuuluville. Ylpeä uskoo, ettei muilta voi oppia, ei tietenkään voi, ylpeähän jo tietää, miten elämä eletään ja tekstit tehdään. Ylpeästi. Pää pystyssä. Omalla äänellä. Sisulla vaikka läpi harmaan kiven. Älkääkä tulko sanomaan, että olisi äänessä hiomista tai seinässä ovikin. Ei muuten ole!

Ylpeä uskoo olevansa jotakin erityistä. Kaikkihan ovat erityisiä, mutta ylpeän erityisyydessä on vivahdus halveksuntaa. ”Haluatteko että olisin naimisissa, mitätön, arkinen, veronmaksukykyinen?” Ylpeä pelkää ettei häntä hyväksyttäisi, jos hän paljastuisi keneksi tahansa taavi tavalliseksi. Eihän hänkään ole hyväksynyt noita mitättömiä muita ihmisiä – miten hän itse voisi saada hyväksynnän osakseen muuten kuin osoittamalla itselleen ja muille olevansa jotakin parempaa, kerrassaan erinomaista?

Niin. Ylpeys tulee tielle pienissä tilanteissa. Seikkailin tässä taannoin etelän syrjäisessä rannikkokaupungissa ja poikkesin siellä kahvilaan. Kahvilan itsepalvelutiskillä vesipisteenä oli semmoinen elegantti mutkaputki, josta en aivan heti saanut selville, mistä päästä ja miten putkesta heruisi vettä. Tietenkään en voinut kysyä kassalta, miten putki toimii, sillä silloin olisin paljastanut tietämättömyyteni ja vaikuttanut ties kuinka naurettavalta maalaismoukalta kassan silmissä. Tyydyin siis romplaamaan ja rämpläämään mutkaputkea pari minuuttia (kulutin strategisesti tärkeän ensimmäisen minuutin vääntelemällä itse putkea, enkä huomannut putken sivuun piilotettua pikkuvipua, jota pitikin vääntää ja painaa). Operaatiossa kassalle aivan varmasti tuli selväksi, etten ollut moista vekotinta aikoihin käyttänyt. Se siitä ylpeydestä.

Luulin, että ylpeän vastahyve on nöyryys tai vaatimattomuus, mutta tämä olikin omaa kuvitelmaani. Nöyryys on kyllä laajalla hyvelistalla , mutta perushyveeksi sitä ei lasketa. Sen sijaan ylpeyden vastalääke on urhoollisuus. Siinä missä ylpeä pidentää ansioluetteloaan ja hankkii hienoja titteleitä (tai ihan vain arkisesti kieltäytyy pyytämästä apua kahvilassa), urhoollinen ei yritä tehdä vaikutusta tai pitää yllä julkisivua. Siinä missä ylpeä brassailee saavutuksillaan (vaikka vanhoillakin) tai ryhtyy marttyyriksi melkein-saavutuksillaan (tiedättehän, se käsikirjoitus joka melkein kustannettiin ja se runokokoelma, joka on viimeistelyä vailla, ja se ojelmaformaatti, jonka muut plagioivat), urhoollinen uskaltaa olla vetämättä suojakseen aiempien tekemisten tai titteleitten luetteloa. Urhoollinen on yhteydessä muihin ja on oma itsensä, hänen ei tarvitse suojautua muilta. Hän tietää, etteivät kaikki kenties pidä hänestä tai piittaa hänen tekemisistään, mutta se ei haittaa häntä. Ehkä Pessoan runon huutava minä ei olekaan kokonaan ylpeytensä eristyksissä, kun hän inttää ”yrittäkää sietää minua sellaisena kuin olen!”

artikkelin kuvat:
Pompeii: Casa del frutetto, Wikipedia Commons
Egon Schiele:Selbstporträt mit Lampionfrüchten, Wikipedia Commons

Kirjoitti LUKE

Enon opetusten toinen oppitunti

2006-10-08T16:45:00.000+03:00

Koska kertaus on opintojen äiti, päätin kirjoittaa Petri Tammisesta, hänen kirjoistaan ja erityisesti Enon opetuksista, vaikka Maria jo ansiokkaasti arvioi Enon aiemmin.

Tamminen on minulle jokseenkin tärkeä kirjailija. Silti en muista, miten hänen kirjoihinsa alkujaan tutustuin. Kas, muistanpas. Kerran liki kymmenen vuotta sitten lainasin kirjastosta erään novellikokoelman ja puolessa välissä aloin ihmetellä kirjan nimeä. Minusta se oli 'Eläimiä', mutta ihmisiähän henkilöt olivat, hullunkurisia ja vinksahtaneita tosin.

Miehen ikävästäkään (1997) en muista juuri mitään, paitsi että sen päähenkilö oli mies ja eksyksissä ja jokseenkin sympaattinen. Väärän asenteen (2000) päähenkilö oli kai Miehen ikävän henkinen veli ja molemmista tulee mieleen tämä Kauko Röyhkän Majavalakin hahmo:

Kun nään sun majavalakkis keikkuvan
taas tietä pitkin tänne,
niin heti keskeytän työni,
kiljaisen,
ja pöydän alle ryömin.
(Kauko Röyhkä: Majavalakki, albumilta Paha maa, Euros 1988)

Niin, Tammisen kirjojen päähenkilöt ovat kiljaisemassa ja ryömimässä pöytien alle. Ilmankos hahmot tuntuvat tutuilta - tässä taannoin mietiskelin erään ystävän kanssa, miten tietyissä mielentiloissa voisi olla parasta mennä pöydän alle ja tarkkailla sieltä liinan hapsujen lomasta maailmaa. Aina välillä voisi jokin vieras objekti tulla näköetäisyydelle, mutta pysytellä kumminkin turvallisesti vähintään käsivarren mitan päässä pöydänalaisesta maailmasta.

Sitten tuli Piiloutujan maa (2002). Kuten ylläolevasta näkyy, olen piiloutuja minäkin. Tammisen kirjan lainasin ystävältä ja ihastuin niin, että kelpuutin sen kylpylukemisiksi (kylpylukemistoluokkaan pääsivät vain harvat ja valitut teokset silloinkin kun asuin ammeellisessa asunnossa). Tämä nimenomainen teos kärsi tiettyjä vaurioita vedestä ja vesihöyrystä. Nolostuin kirjan nuhjaantuneesta ulkomuodosta enkä kehdannut palauttaa sitä. Niinpä ostin kirjakaupasta uuden kappaleen Piiloutujan maata ja palautin sen muka alkuperäisenä lainakappaleena ystävälleni. Kastunut opus on täällä omassa kirjahyllyssä.

No niin, nyt se on tunnustettu.

Muistelmista (2004) en erityisemmin välittänyt. Aloin sitä lukiessani miettiä, mitä Tamminen ehkä mahdollisesti kirjoittaa seuraavaksi, tämän välityön jälkeen.

No, se seuraava on käsissäni, Enon opetukset (2006).

Enossa on useampia hautajaisia, ambulanssi, aseita, humalaa, lavatanssit, lisää humalaa, painimista, kommunikointia psyykelääkkeillä ja tekstiviestejä. Siinä myös mökkeillään, tehdään kalakeittoa ja katsotaan teeveetä. Suomalaista modernia elämänmenoa, siis. Nähtävästi moinen kiinnostaa lukijoita maan rajojen ulkopuolellakin, sillä romaanin käännösoikeudet osti jo käsikirjoitusvaiheessa saksalainen kustantamo.

Enon opetukset on kuin Leevi and the Leavingsin kappale parhaimmillaan. Loistavan osuva, tiivis ja pelottavan yksinkertainen. Luo muutamalla lauseella tilanteita, joissa lukija joutuu myötätunnon ja kiusaantumisen rajoille. Itkettää ja naurattaa.

Kun Ellu jäi sen taksin alle
joka kääntyessään vasemmalle
ei suuntamerkkiä näyttänykään, vaikka väitti niin
Ne oli vaatimattomat hautajaiset
itse samanlaiset tahtoisin
(Leevi and the Leavings: Elina, mitä mä teen Albumilta Häntä koipien
välissä, Pyramid musiikki 1988)

Enon opetukset alkaa hautajaisvalmisteluista, joita tuleva vainaja johtaa. Ennen kuin muita on haudattu tai edes päädytty kuolemanvaaraan, Enon siskonpoika miettii, mikä elämässä on huonosti:

"En keksinyt mitään oikein huonoa, mutta oloni ei siitä parantunut.
Kustavintien pimeillä suorilla tuli autoja vastaan. Vaihdoin valoni aina liian varhain lyhyille, minun ja vastaantulijan väliin jäi pitkä pimeä katve, joka minun piti kiireesti kiihdyttää umpeen. Ohi humahtavan auton ääni kuulosti moittivalta. Päääsin tunteesta eroon vasta kun rupesin ajattelemaan autoissa istuvia ihmisiä: turhautuneita konttoristeja ja neuroottisia opiskelijatyttöjä, nuoria miehiä jotka kohtelivat äitiään huonosti, näiden nuorten miesten äitejä, lääkäreitä jotka halveksivat potilaitaan, keski-ikäisiä miehiä jotka eivät pesseet vessassa käsiään, rikkaita miehiä jotka sanoivat tarjoilijoille hopihopi; kaikkia näitä ihmisiä, joita täytyi riittää näihinkin pimeydessä kiitäviin autoihin."

Niin, meitä riittää pimeydessä kiitäviin autoihin. En osaisi sitä paremmin sanoa. Olen kenties ihan hiukan kateellinen Tammiselle. Hän kirjoittaa oivalluksia, joita minäkin haluaisin saada paperille.

Kirjoitti Luke

Oikeat vastaukset kirjallisuusvisailuun

2006-10-08T10:50:00.000+03:00

Kuusi lainausta ja kuusi kirjoittajaa. Kolme naista, kolme miestä - kaikki suomalaisia. Yhdistä tekstit ja kirjailijat (tekstiotteiden alapuolelta löydät listan kirjailijoista ja heidän kirjoittamistaan teoksista, joista lainaukset on irrotettu):

"Egoisti katsoo oikeudekseen saavuttaa jotakin, menestyä, olla ainakin oman elämänsä sankari ja saada osakseen ihailua. Näin egoisti sortuu virhepäätelmään, joka vähentää hänen kosketustaan todellisuuteen ja sen mukana hyveeseen. Hän yksinkertaisesti alkaa kuvitella liikaa itsestään. Samalla hän unohtaa, että egoismi on vain oman edun asettamistamuiden edun edelle. " - Timo Airaksinen: Todellisuuden kosketus, Otava 1997

"Moni nainen on kuollut sitten Kamelianaisen ja Nuorena nukkuneen, mutta heidän kuolintavoistaan ei ole syntynyt maailmankirjallisuutta. Moni mieskin on kuollut, ilman että heidän vuoteidensa ympärillä parveilisi ihaileva naisyleisö. Enää keuhkojen märkäpesäkkeistä ei synny runoutta, eikä yskös ylevöitä." - Ilona Reiners: Kaipausta ja kannibalismia, WSOY 2005

"Todellisuus on sellainen, että sitä nimenomaan tulee lähestyä ja kuvata monella tavalla. Todellisuuden eri aspektit ovat sisäisessä suhteessa keskenään." - Eero Ojanen: Ihmisen filosofia, Kirjapaja 2005

"Hiljaisuuden pelko tyhjyyden pelkona nykyihmisen todellisuudessa saa yhden konkreettisen ilmauksensa muzakissa. Mika Taanilan dokumenttielokuvassa Thank You for the Music käsitellään muzakin eri ulottuvuuksia. Tutkimusten mukaan musiikin avulla voidaan joko hidastaa tai kiihdyttä ihmisenaineenvaihduntaa."- Hannele Koivunen: Hiljainen tieto, Otava 2000

"Miksi kirjoittaja valitsee lukemattomista mahdollisuuksista juuri tietyt vaihtoehdot? Miksi hän valehtelee? Onko se lainkaan valehtelemista, kun sepittää tarinan vain ja yksinkertaisesti koska haluaa sepittää ja kertoa tarinoita? Ehkä tiettyjen vaihtoehtojen valinta ei olekaan satunnaista, vaan valinnat ovat muistojemme ja kokemustemme sanelemat, omalla tavallaan loogisisa ja jopa vaihtoehdottomia ja vastaansanomattomia?" - Claes Andersson: Luova mieli, Kirjapaja 2002

"Sosiaalinen katse kestää muutaman sekunnin. Se on juuri katse, jolla viranomainen tervehtii meitä luukulla. Sen jälkeen muutumme numeroiksi." - Ritva Enäkoski: Pistä persoonasi peliin, WSOY 2001

Kirjaesittely: Enon opetukset

2006-10-05T23:29:00.000+03:00

Petri Tammisen Enon opetukset (Otava 2006) kertoo suomalaisesta nuorukaisesta ja miehestä nimeltä Jussi, joka hapuilee elämässään. Jussin alkoholisoitunut enokin hapuilee, mutta katsoo asiakseen ohjastaa siskonpoikaansa elämää varten.

Romaanin alussa eletään kahdeksankymmentäluvun alkua. Televisiossa vietetään Dianan ja Charlesin häitä. Nuori Jussi ja eno lähtevät sukukahinoitten keskeltä ostamaan enon kuolevalle isälle arkkua. Eno koukkaa matkalla mukaan ystävänsä Myrskyn ja kolmikko suuntaa farmarin nokan kohti kaupunkia. Ihan ensimmäisessa liikkeessä ei kauppoja synny, mutta toisella yrityksellä eno on päättäväinen.

"Tässä liikkeessä myyjä seisoi ovella, arvokkaan oloinen nainen. Eno näytti nyt valmistautuneen, hän käveli sisään kirjekuori kädessä ja kertoi ostavansa tuhannenviidensadan markan arkun, väri puu."

Jos lukija tässä vaiheessa luulee, että miehet pääsevät arkun kanssa kunnialla kotiin, hän erehtyy...

Teoksen toinen osa lähtee käyntiin vuodesta 1994. Jussi on naimisissa ja isä. Hän potee kroonista pahaa oloa. Hän tuntee elävänsä vaimonsa siivellä, koska vaimolla on enemmän ostovoimaa. Masennuttaa. Hermot reistailevat. Eräässä vaiheessa hän saa enolta kutsun mökille kalastamaan. Kotoa on jostain syystä kuitenkin vaikea lähteä.

"Lähdin monta kertaa. Halasin poikaa ja huutelin ovelta hyvästejä ja ryntäsin taas hakemaan jotakin. Minä unohtelen tavaroita: laukkuja, avaimia, lakkeja… "

Jussi on herkkä, tunteensa näyttävä uuden ajan mies, tai ainakin hän yrittää olla. Eräässä vaiheessa hän päättää kertoa erään tärkeän asian enolleen:

"Halusin sanoa hänelle jotakin kaunista. Sydämeni alkoi hakata, kun päätin että sanon. Sanoin että auttaisin häntä jos hän tässä vaikeassa elämäntilanteessa tarvitsisi apua ja muistutin, että kunnioitin häntä ja mutisin sitten, että tämä on tietenkin itsestään selvää mutta minä oikeastaan rakastin häntä.
Eno hyppäsi pystyyn, hän rupesi huutamaan, että olin mennyt liian pitkälle. Tätä hän ei enää kestäisi..."

Kertoja viettää verrattain vähän aikaa miettien avioelämäänsä tai työtään. Jussin maailmaan suodattuvat etupäässä eno ja hänen sanomisensa ja tekemisensä. Enon (ja Myrskyn) tekemisistä löytyy hohdokkuutta vielä silloinkin, kun enon elämä on jo käynyt huomattavan sekavaksi ja alkoholinhuuruiseksi.

"Enon ja Myrskyn seurassa päätyi helposti puolustelemaan elämäänsä, etsimään siitä hyviä puolia, jotakin joka voisi hyvittää heidän ylivoimansa. Olin usein miettinyt, mitä minulla oli ja heillä ei: sentään ehjä koti ja säännöllinen arki ja perheenisän tasainen onni. Mutta mitä pitempään näitä onnenaiheitani tutkin, sitä vähemmän ne minua lohduttivat, ja lopulta osasin arvostaa itseäni vain siitä, että minä sentään ymmärsin enon ja Myrskyn suuruuden."---

Kalastusreissuun sisältyy sekasortoa ja inhimillinen tragedia, joka saa Jussin toimimaan, kun taas eno ja Myrsky pysyvät tyyninä. Vanhemmat miehet ovat kaiketi tottuneet yhteen sun toiseen hässäkkään. Jussin ja miesten välissä on näkymätön juopa, jota Jussi puntaroi.

Teoksen kolmannessa osassa Jussi asuu yksin. Charlesin ja Camillan hääseremonia televisioidaan. Jussi avaa television. Vaikka tapahtuma on hänelle lähinnä taustahälyä, pohtii hän kuitenkin parin elämää.

"Maistraattiin kamerat eivät päässeet, mutta ehdin nähdä, että Camilla näytti tasapainoiselta ja onnelliselta, samoin Charles, sikäli kuin hänen kasvonsa ilmensivät tällaisia tuntemuksia.
Tunsin itsekin jotain ilon kaltaista näiden kahden aikuisen ihmisen käytännöllisyyden äärellä. Jos Charlesin ja Dianan häitä oli pidetty satuna, tämä vihkiminen tuntui nyt julistavan kohtuuden ja armon sanomaa..."

Jussi on ristiriitainen ja haavoittuva hahmo. Eno ja Myrsky ovat samaa maata, ilmenemismuodot vain ovat toiset. Eno yrittää kasvattaa Jussista miehempää. Tasaisemmalle Jussille epäsovinnaisesti elävä eno on jonkinlainen kotikutoinen sankarifilosofi, yllätysten mies. Eräässä vaiheessa eno tekee käyttäytymisestään eräänlaisen yhteenvedon, tai diagnoosin:

"- Juu juu juu, eno sanoi, näin hänelle kävi aina, lapsena jo. Opettaja jos sanoi, että lopputunnin voi tehdä mitä haluaa, hän rupesi heti riehumaan ja hikimärkänä hän riehui, kunnes opettaja otti korvasta kiinni ja vei pihalle. Tai kun serkkupoika tuli kylään, hän rupesi juoksemaan ja niin kauan hän juoksi, että kun hän heräsi, hän ei muistanut mitä oli tehnyt, mutta henkselit olivat solmussa ja serkkupoika poissa."

Pidän Tammisen suhteellisen niukasta tavasta kuvata ihmisiä ja miljöötä. Vaikka Jussin suhde vaimoon ja lapseen jää taustalle, se ei haitannut lukemistani. Mielestäni kirjailijan ratkaisu vain kohdistaa lukijan huomion Jussin ja enon keskinäisiin väleihin, ja tämä suhde näytteleekin pääroolia kirjassa.

Näennäisestä keveydestään huolimatta teos syväluotaa henkilöidensä persoonallisuutta ja käyttäytymistä. Jussin, enon ja kumppaneiden elämä on enemmän tai vähemmään kaoottista. Kaikesta huolimatta etenkin enolla ja Jussilla on salattua viisautta, jonka Tamminen tuo esiin ikään kuin varkain.

Tammisen romaani on ilahduttava tapaus. Suosittelen.

Petri Tammisen tuotantoa:

Enon opetukset 2006
Muistelmat 2004
Piiloutujan maa 2002
Väärä asenne 2000
Miehen ikävä 1997
Elämiä 1994

Lisää Tammisesta netissä:

Sanojen aika: Petri Tamminen

Tekstinäyte Enon opetuksista